Olin jo aiemmin tutkinut ja löytänyt Kurun rippikirjoista esi-isäni Karl Henrik Antinpojan eli Kallen tietoineen.Työn alla olivat viime aikoina olleet enempi Kallen vanhemmat sekä Kallen vaimon Anna Stiinan vanhemmat, mutta kun kävin vierailulla Eeva-mummuni serkun Heimon luona, joka siis myös on Kallen jälkeläisiä ja muistaa asioita hyvin, palasin takaisin Kalleen. Heimo nimittäin tiesi puhutun Kallen kuolleen salaman iskuun ja tuon muistitiedon vahvistaa myös Kurun kuolleidenluettelo vuodelta 1886, jonka sitten käyntini jälkeen uudelleen selasin läpi ja tällä kertaa löysin etsimäni. Heimon vinkistä aloin myös selata
historiallisen sanomalehtiarkiston digikuvattuja Aamulehtiä ja löysin uutisen ukkosen polttamasta miehestä Kurussa.
|
Aamulehti 27.7.1886 |
|
Aamulehti 14.8.1886 |
Heinäkuun 27.päivänä vuonna 1886 Aamulehdessä kerrottiin, että ukkonen poltti sunnuntaina Kurun kappelissa Ylä-Paappasen torpassa muonamiehen vasemman kyljen ja jalan, mutta etenkin vasemman käden niin pahasti, että oli edellisenä päivänä jouduttu viemään kaupunkiin lasarettiin. Mies ja vaimo olivat olleet aitassa, jonka katto oli ruvennut vuotamaan ja mies sen vuoksi ryhtynyt siirtämään leipävarrasta toiseen paikkaan. Siinä samassa oli tullut salama ovenraosta ja avaimenreiästä aittaan ja polttanut miehen. Elokuun 14.päivänä Aamulehti uutisoi lasarettiin Kurusta tuodun ukkosen valkean polttaman miehen kuolleen. Tuo mies on esi-isäni Kalle Antinpoika, joka Kurun kuolleiden kirjan mukaan kuoli 11.8 1886 ukkosen iskuun 55-vuotiaana. Uutisessa mainitaan Kallen sukunimeksi Selin, mutta tämä nimi ei suvussa ole ollut käytössä, vaan nimi on tullut uutiseen sen hetkisen asumuksen mukaisesti Kallen ja Anna Stiinan asuessa Ylä-Paappasen torpassa. Ensimmäiset suvussa käyttössä olleet sukunimet Kallen sukuhaarassa vakiintuivat vasta Kallen lasten myötä.
Kalle Antinpoika syntyi vuonna 1831 tammikuun alussa Ruovedellä
Lahomäessä vanhempiensa
Antin ja Leenan ollessa siellä töissä. Antti oli
kuusi vuotias, kun perhe muutti Kuruun Petäjälamminkylään Nimettömälle.
Kallella oli toisen puolisonsa Anna Stiina Juhontytär Taivaljärven
kanssa neljä lasta, joista aikuiseksi eli esikoinen Vilhelmiina ja
kuopus Ananias. Kalle ja Anna Stiina asuivat aluksi Nimettömällä kun
heidät vuonna 1856 oli vihitty, mutta sen jälkeen Kalle teki töitä mm.
Hainarilla ja he olivat myös Riuttaskorvessa Taivaljärvellä
viljatorppareina 1860-luvun puolessa välissä, kun nuorimmat lapset mm.
esi-isäni Ananias syntyi. Taivaljärvellä olon jälkeen keskimmäisten
lasten kuoltua Kalle ja Anna asuivat ja työskentelivät Kurussa
mm. Nilsforsilla ja Ylä-Paappasella Kallen ollessa viimeisinä vuosinaan
Ylä-Paappasen muonarenkinä.
Kallen kuoltua Anna Stiina jäi Ylä-Paappaselle. Tytär Vilhelmiina oli jo aiemmin mennyt naimisiin ja hän eli perheensä kanssa Kurussa Talvisillassa. Poika Ananias, josta siis oma sukuhaarani jatkuu, oli isänsä tavoin tuohon aikaan muonarenkinä Ylä-Paappasella ja tuolloin vielä naimaton. Ananias oli ollut Taivaljärveltä lähdön jälkeen kasvattina Poukkasella Ylä-Paappasella, missä siis myös vanhemmat työskentelivät.Mentyään vuonna 1890 naimisiin Ananias ja vaimonsa Alexandra ottivat käyttöön sukunimen Aalto. Alussa mainitut serkukset ovat Kallen pojan Ananiaksen lapsenlapsia. Heimon isä oli Paavo Heikki Aalto ja mummuni Eeva Kantojärven äiti oli Lyydia Aleksandra Mäkelä os. Aalto.
Hei Satu! Palailen säännölliseti selailemaan tätä hienosti luomaasi sivustoa pari vuotta sitten joulunaikaan nämä löydettyäni;
VastaaPoistaasiat, paikat, historia ja ihmiset kiinnostavat ja tätä blogiasi on aivan upeaa lueskella, olet tehnyt todella hienoa työtä! Uteliaana yritän myös aina löytää jotakin edes pikkuriikkistä tietoa syntymäkodistani Niinimäestä, jonne on linnuntietä kilometri pari Kantojärven naapurista. Metsäpolkua pitkin Ison Kantojärven sivuitse Antti tuli 60-luvulla turisemaan isäni Pentin kanssa iltapuhteilla pirttiimme.
Muistan hvyin lapsuusmuistoistani kuinka hän istui pirtissämme keinutuolissa piippuaan poltellen aina niin hyväntuulisena tarinoiden isäni kanssa. Perunamaan vaot hän kävi ajamassa hevosensa ja koiransa kanssa meillä monesti.
En ole vielä osannut paikallistaa tarinoistasi Niinimäkeä, olisiko paikka ollutkin historiassa jollakin toisella nimellä? terveisin Anne