Naistenpäivänä pitää kirjoittaa naisista. Vaikka naisten asema ja oikeudet ovat eri aikakausina ja eri kulttuureissa olleet nykypäivään verrattuna hyvinkin erilaisia, niin silti naisilla on aina ollut vahva merkitys perheiden ja sukujen historiassa. Omista sukujuuristani löytyy hyvinkin erilaisia naisia kohtaloineen.
Wilhelmiina Johanintytär (1847 - 1895) syntyi Kurussa Petäjälamminkylässä Kantojärvellä kymmenlapsiseen perheeseen. Sisaruksista monta oli kuollut jo pienenä.Vanhin veli Johan jäi Kantojärvelle torppariksi ja muut veljet lähtivät rengeiksi lähitaloihin. Wilhelmiina oli sisarussarjan ainoa elossa oleva tyttö. Justiina sisar kuoli vauvana.Vartuttuaan Wilhelmiina lähti piiaksi Kurun Karjulan kylään. Suurimman osan elämästään hän asui piikana Vähä-Karjun talossa ja oli siellä myös kuollessaan 48-vuotiaana halvaukseen. Wilhelmiina sai kaksi aviotonta lasta. Molemmat tyttäret Selma Miinantytär (1873-1877) ja Tyyne Maria Miinantytär ( 1886 - 1890) kuolivat varhain punataudin seurauksena.
 |
| Amanda Ahlstedt os.Kantojärvi |
Wilhelmiinan veljentytär Amanda Johanintytär (1862 - 1936) lähti myös Kantojärveltä. Hän muutti Tampereelle 1886 ja tapasi siellä miehensä kauppias Alexander Ahlstedtin. Kauppiaan vaimona Tampereen keskustassa asuvana Amandan elämä oli hyvin erilaista kuin tätinsä Wilhelmiinan elämä Kurussa. Amandan tytär Elsa Maria (1890 - 1893) kuoli vain kolme vuotiaana ja puoliso yli kaksikymmentä vuotta Amandaa aikaisemmin. Amanda eli suuressa vauraassa talossaan yksin nuo parikymmentä vuotta. Veljien lapset kävivät häntä katsomassa, mutta kovin vieraanvaraiseksi häntä ei suvun tarinoissa luonnehdita. Johtuiko tämä luonteesta, katkeruudesta, yksinäisyydestä vai mistä, sitä voimme vain arvailla. Sekä veljientyttäriä että -poikia Amanda on pyytänyt luokseen asumaan, mutta kaikki heistä ovat halunneet kulkea omia teitään ja heidän vierailunsa tädin luona ovat jääneet lyhyksi. Amandalle tärkeää oli kuitenkin hyväntekeväisyystyö ja hän oli mukana Tampereen kaupunkilähetyksen työssä, jossa alussa nähtiin tärkeänä naisten ja lasten auttaminen. Amandakin oli mukana keräämässä varoja Tampereella pellavatehtaan naisille ja heidän lapsilleen. Myöhemminhän Amanda myös teki testamentin Tampereen kaupunkilähetykselle.
 |
| Serafiina Tamminen os. Karra |
Pappani Kallen täti Serafiina Manuntytär Tamminen os. Karra (1866 - 1941) syntyi Manu ja Albertiina Karran yhdeksän lapsiseen perheeseen Ruoveden Visuvedellä ja asui tällä synnyinpaikallaan koko elämänsä. Hänellä oli yhdeksän lasta ja puoliso Eetu jakoi postia. Puolison työpäivät olivat pitkiä, joten Serafiina hoiti kotia ja lapsia huolehtien myös miehestään. Talvipimeällä Serafiina kävi sytyttämässä lyhdyn Näsijärven rantaan, jotta Eetu näki palata töistä kotiin Karranlahteen.
Maria Liisa Reetantytär syntyi 1857 Ruoveden Muroleessa. Hänen äitinsä Reeta Leena oli jo nuoresta psyykkisesti sairas ja asui isänsä Matin kanssa. Marian isästä ei ole tietoa ja jo vauvana varmastikin äidin sairauden sekä köyhyyden vuoksi Maria varttui muualla. Vartuttuaan Maria kiersi eri taloissa Ruovedellä ja Virroilla piikomassa. Maria sai nuorena kaksi aviotonta lasta Salun ja Svanten, joista Salu kuoli pienenä. Eloon jäänen poikansa kanssa Maria asui Ruoveden Kalliojärvellä, mistä hän meni itseään yli 30 vuotta vanhemman miehen kanssa naimisiin saaden vielä kaksi poikaa Mikon ja Santerin. Puolison kuoltua ja lasten vartuttua Maria muutti 1906 Ikaalisiiin mentyän uudelleen naimisiin. Marian poika Mikko Rantanen oli isoisoisäni. Iloinen työteliäs mies, joka aikanaan taloissa kuljettuaan ja sodat sodittuaan osti tuhannella markalla saaren itselleen, Emmalleen ja kuudelle lapselleen. Maria Liisa Reetantyttären tarina odottaa vielä tutkimuksissani valmistumista, mutta hänen elämäänsä ajatellessa olisi hienoa sanoa hänelle nyt hyvää naistenpäivää ja hienosti selvisit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti