Tervetuloa sivustolleni! Täällä kirjoitan tarinoita suvuistani ja kotiseudustani sukututkimusharrastukseeni liittyen. Tarinoiden sisältö on kerätty muistitiedoista ja valokuvista, luettu, kuultu, tutkittu ja tulkittu seurakuntien dokumenteista, kirjoista, lehdistä, päiväkirjoista, kirjeistä yms. Kaikki kiitos, kritiikki ja tieto on tervetullutta,koska uteliaisuuteni näihin asioihin on loputon....Käytetty lähdemateriaali tulee kirjoituksissa tavalla tai toisella esiin. Kuvat ovat pääasiassa omiani tai sukulaisilta saatuja. Mikäli joku kokee tarpeelliseksi lainata tekstin osia, tulee lähdetieto merkitä oheen. Kokonaisen tarinan tai valokuvan käyttämiseen on kysyttävä minulta lupa. Mukavia hetkiä tarinoideni parissa!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

200 vuotta Kantojärvellä

Isovanhempani lapsineen ovat asustaneet Kantojärvellä Kurun Petäjälamminkylässä kuuden sukupolven ajan. Johan Gabrielinpoika ja Juliana Matintytär Hjelt muuttivat lastensa kanssa Ruovedeltä Kuruun 1811 Paappaselle ja saivat sieltä asuttavakseen Kantojärven torpan. Kantojärviläisiä on siis elänyt näissä maisemissa nyt 200 vuoden ajan. Metsät, pellot, metsäjärvet, järvistä toisiinsa virtaavat purot ja kalliot kuuluvat olennaisesti tähän maisemaan. Esi-isämme saivat näistä ravinnon, rakennusmateriaalit ja elannon. Meille tämän  päivän kantojärviläisille alue tarjoaa vapaa-ajan viettopaikan, erinomaiset marja- ja sienimaat sekä kalasaaliit Kantojärvestä, Pikku-Kantojärvestä, Hammonjärvestä ja Lehmusjärvestä. Metsissä ja kallioilla on leikitty, liukasteltu ja pelätty käärmeitä.

Käärmeitä alueella on ollut aina paljon ja yhtään kesää ei kulu niitä näkemättä. Kuitenkaan en tiedä ketään, joka olisi käärmeen pureman saanut. Kaksi kertaa tiedän käärmeen tulleen eteisportaalle. Ensimmäinen oli kesällä 1968 ollessani 2-vuotias. Tuona kesänä mummuni Eeva täytti 50-vuotta, mutta sairauden vuoksi hän eli vain syksyyn asti. Käärmeistä puhuttaessa usein yhdistetään käärmeen eteisportaalle tulo ja mummun kuolema. Toisen kerran käärme oli näin lähellä kesällä 1998 kuopukseni ollessa 4 - vuotias.  Muut söimme sisällä ja pieni poika shortseissaan ja kumisaappaissaan lähti etukäteen ulos tullen saman tien takaisin tunnistettuaan käärmeen portaan vieressä. Poika oli tietysti järkyttynyt ja muistan vieläkin hänen ilmeensä. Onneksi tuo otus oli tuttu ja hän osasi sitä varoa. Saappaat onkin perusvaruste kesän hellepäivinäkin alueella kulkiessa. Tosin riskejä on otettu paljain jaloin juoksennellen ja hyvin on selvitty.

Kantojärvi
Alueen läpi virtaa puro alkaen Lehmusjärvestä edeten Kantojärven ja Hammonjärven kautta Näsijärveen. Kantojärven ja Hammonjärven välillä se virtaa melkein pihapiirissä. Aikanaan ja vielä 1940- ja 1950-luvuilla purossa  peseydyttiin ja lapset uivat. Noin 20-vuotta sitten puro oli vielä yhdeltä kohtaa sellainen, että omat lapseni muutaman vuoden iässä saattoivat siinä istua ja leikkiä. Puron pohja on hiekkaa, reunoja koristaa monet luonnonkukat ja heinät. Nykyään puro on valitettavasti kaventunut niin, että enää ei taitaisi pienetkään lapset kyetä siinä polskimaan. Uimaan on matkattava pienen matkan päähän Kantojärveen, mutta uimataito on välttämätön, sillä pohja on mutainen ja reunat pehmeää soista sammalpeittoa.





Kantojärven rannalla asustaa myös majavia. Monen vuoden ajan olemme saaneet seurata majavien hampaiden jälkiä rantatuntumassa olevissa puissa. Itse majavaan emme ole törmänneet. Hirviä on iltahämärässä nähty lähellä pihapiiriäkin ja onpa miehet metsällä kulkiessa nähneet karhunkin jälkiä maastossa ja puiden kyljissä. Yömyöhään pihan perällä olevaan ulkowc:hen juostessa saattaa talon katon tuntumasta liitää pään ohi lepakkokin säikäyttäen yöllisen kulkijan.


Kantojärvi sijaitsee lähes saman matkan päässä Kurusta ja Ruovedeltä, joten aikanaan talossa asuttaessa asioita on hoidettu molempiin suuntiin. Muroleen kanavalle on kävelymatka metsää pitkin ja joskus muinoin sinne kulki hevosellakin mentävä tie ja postia haettiin kanavalta. Matkalla kohti kanavaa on Hopeavuori, jonka kallionkolot ovat kiinnostaneet etenkin lapsia. 1908 - 1986 elänyt sukulaistätini Aune kertoi, kuinka hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan kaupungista tulleet kesävieraat tekivät  retkiä Hopeavuorelle. Samat kallion onkalot on lapsena näytetty minulle ja minä omille lapsilleni.Kummasti nuo kolot ja onkalot vaan muistaa lapsuudesta huomattavasti suurempina kuin mitä ne omille lapsille esitellessä ovat.

Pihapiirin kalliokin oli vielä minun lapsuudessa avointa kalliota, missä siellä täällä kasvoi heinää, kalliokasveja ja metsämansikoita. Nyt tuo kallio on ajan saatossa sammaloitunut ja metsän reuna on tullut lähemmäksi taloa, mutta suvun historia on siellä nähtävissä. Alkuperäisen torpan paikka kulmakivineen kertoo 200 vuotta sitten alkaneesta elämästä Kantojärvellä. Tuon paikan vieressä kasvaa valtava korkea vanha kuusi, joka on varmasti nähnyt ja kuullut monta tarinaa kallion kupeessa elävistä kantojärviläisistä. Pihapiiri on laajentunut ja rakennuksia on noussut lisää. Jokainen sukupolvi on elänyt aikansa mukaisesti ja jättänyt elämästään jäljet seuraaville sukupolville.

2 kommenttia:

  1. Hei, onko Antti pappasi äitisi isä? Todella mielenkiintoiset sivustot!

    Terveisin Jaakko K

    VastaaPoista