Usein vastaan, että sukuni on lähtöisin Kurusta tai Ruovedeltä. Lähes kaikkia sukujani tutkiessa olenkin saanut pysytellä Kurun, Ruoveden, Virtain ja Teiskon rippikirjoissa ym. materiaaleissa, mutta muuallekin olen kirkonkirjoja seuratessa päätynyt. Esimerkiksi Kurun Kantojärven torpan ensimmäisen torppariparin vanhin poika Ruoveden Tokosen Salmilla vuonna 1801 syntynyt Johan Johaninpoika Hjelt (Kantojärvi) löysi puolisonsa Ikaalisista. Itse Ikaalisiin muutettuani ajattelin, että täällä ei oman perheeni ja toisen sukulaisperheen lisäksi ole muuta sukua, mutta sukututkimuksen myötä kotipaikkani on herättänyt uudenlaista mielenkiintoa ja innostanut tutkimaan myös sen asutusta ja elämää. Ikaalisten alueen tutkimisen mielekkyyttä on lisännyt myös se, että Johanin äidin Juliana Matintyttären sukua on tullut Ikaalisten Röyhiöön ja äitini suvun puolelta isoisoisäni Mikko Rantasen äiti Maria Liisa Reetantytär tuli miehensä kuoltua ja lastensa jo perustettua omat perheet vaimoksi Ikaalisten Jylliin.
Johan ja Justiina Kantojärvi vihittiin heinäkuussa 1829 Kurussa. Kantojärven torppa oli tuolloin Kurun Petäjälammin kylän Paappasen talon torppa. Torpparinpoika ja Paappaselle piikomaan tullut Justiina tapasivat varmastikin tätä kautta työn merkeissä. Justina (Stina) Simontytär oli syntynyt 1798 Ikaalisten Juhtimäessä Peuraniemessä kahdeksan lapsiseen perheeseen. Justiinan vanhemmat olivat Simon Jaakobinpoika Hämeenkyrön Pahlon Pässäriltä ja Brita Samuelintytär Ikaalisten Sipsiöstä. Yhteinen koti oli kuitenkin Juhtimäen Peuraniemessä. Johanille ja Justiinalle syntyi 1830 poika Johan, joka myöhemmin jatkoi isänsä jalanjälkiä Kantojärvellä torpparina. Johanin ollessa 2-vuotias Justiina kuoli vain 34-vuotiaana.Kuolinsyyksi mainitaan rippikirjassa hengenahdistus.
Ikaalisten Juhtimäen maisemat tulivat minulle tutuiksi jo lapsena, kun vanhempieni ja setieni perheiden kanssa ajelimme useina kesinä siitä ohi Luhalahteen ja Sipsiöön sukulaisperheen luo heinätöihin. Vieläkin tuota tietä ajaessa muistelen niitä kesäpäiviä, jolloin me lapset paljain jaloin juoksimme pitkin Luhalahden teitä vieden miehille pellolle kahvikoria tai uimme Kyrösjärven kirkkaassa vedessä. Sukututkimuksen myötä nuo maisemat saavat muisteluiden sijaan minut myös uteliaaksi. Niillä seuduilla on kasvanut ja varttunut isoäitini kuuden sukupolven takaa. Justiina Simontyttären ja Ikaalisiin tulleiden sukulaisten kautta paikat nykyisellä kotipaikallani ovat saaneet uuden merkityksen. Täällä vietettyjen vuosien ja näiden sukulaisten ansiosta omat jalkani ja täällä syntyneiden lasteni juuret ovat vahvemmin Ikaalistenkin maaperässä, vaikka usein huomaan kysyjille vastaavani, että en ole täältä kotoisin. Lapseni kuitenkin ovat, vaikka juuria kauemmaksikin riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti