Tuhkarupuli

 "Tuhkarupulia lapsissa" tai  "Tuhkarupuli liikkuu lapsissa"  otsikot toistuvat usein 1800-luvun lehdissä.  Tuhkarupuli oli  tuolloin myös yleinen lasten kuolinsyy, mikä näkyy tutkimissanikin kirkonkirjoissa. Esimerkiksi Ruovedellä etsiessäni kuolinsyitä esivanhempieni perheen lasten lähekkäisille kuolemille syksyinä 1852 ja 1862 havaitsin monen erityisesti lapsen kuolleen tuhkarupuliin pienen ajan sisällä. 

Tuhkarupuli eli nykyisin tuhkarokko on viruksen aiheuttama tarttuva kuumetauti, johon liittyy ihottuman lisäksi nuhaa ja yskää. Se on nykyään Suomessa harvinainen, mutta viime vuosina sitä on vuosien tauon jälkeen täälläkin sairastettu, vaikka rokotukset tuhkarokkoa vastaan aloitettiin Suomessa 1974 ja 1980-luvulla  kolmoisrokotteen muodossa. Ennen rokotuksia tuhkarokko oli yleinen lastentauti ja moni vielä omastakin ikäluokastani on sen sairastanut. Tuhkarokon jälkitauteina esiintyvät mm. hengitysteiden bakteeri-infektio, keuhkokuume ja aivokuume, joiden vuoksi tuhkarokko on joskus ollut monelle sen saaneelle kohtalokas ja niiden vuoksi se on edelleenkin vakavasti otettava tauti. Nykyisin hoitomenetelmät, ravitsemus-, hygienia- ja asuinolojen parantuminen ovat helpottaneet sairastamista ja siitä parantumista, mutta vielä 1800-luvulla tuhkarokko oli yleinen lasten kuolinsyy.  Niukan ja yksipuolisen ravinnon vuoksi lasten terveys ei välttämättä ollut hyvä, asuinolot olivat ahtaita ja vetoisia, perheen jäsenet peseytyivät samoissa pesuvadeissa, hoitoon ei hakeuduttu eikä hoitoa kaikkeen ollutkaan, joten vaikka lapsi itse rokosta olisi selvinnyt niin vakavat jälkitaudit olivat lapsille ja huonokuntoisille kohtalokkaita, kun ne voivat sitä olla nykyisin hoidostakin huolimatta.

Ruoveden Visuvedellä Alastalon Karran töllissä asuvien Matti Matinpoika Karran (1809 - 1868) ja vaimonsa Heta Erkintyttären (1812 - 1867) perheen kuudesta lapsesta kolme kuoli tuhkarokkoon. Lasten ravitsemus, perheen asuinolot ja syksyn kylmenevät ilmat saattoivat vaikuttaa siihen, että pienen ja köyhän töllin lapset rokon myötä sairastuivat myös jälkitauteihin eivätkä näin kestäneet taudin oireita. Elokuussa 1852 sisaruksista 4-vuotias Josua ja 1-vuotias Helena kuolivat rokon seurauksena viikon välein. Tästä muutaman vuoden kuluttua perheeseen syntyi Karoliina, joka sitten 8-vuotiaana syksyllä 1862 kuoli myös tuhkarokon seurauksena. 

Ennen näitä lapsia perheessä oli kuollut 4-vuotias Matilda muun sairauden seurauksena. Lapsista vain kaksi; pojat Emanuel s. 1839 ja Johan s.1845 elivät aikuisikään saakka. Emanuel eli Manu on isoisoisoisäni ja hän jäi asumaan Karralle Kurun Haukkamaan Liesmäestä kotoisin olleen vaimonsa Albertiinan ja lapsiensa kanssa. Johan eli Juha oli renkinä veljensä torpassa ja myös asui siellä. Juhan kohdalla on rippikirjassa merkintä "kipeet silmät". Juha kuoli 30-vuotiaana perheettömänä v.1876  kuolintiedon mukaan rintatautiin eli ilmeisesti hänellä oli sydänsairaus.