Kuusi sukupolvea hahmottuu kirjaksi

Olen vihdoin saanut hahmoteltua kirjan sisällöksi Kurun Kantojärvellä eläneet ja sieltä elantonsa saaneet  perheet. Lopullinen kirja vaatinee vielä sulattelua, tarkentelua, oikolukemista ja paluuta vielä useampia kertoja näiden perheiden elämään. Kuusi sukupolvea - Johan ja Juliana Hjelt, Juho ja Justiina sekä Maria Kantojärvi, Juho ja Greta Leena Kantojärvi, Matti ja Edla Kantojärvi, Antto ja Anna Kantojärvi sekä Antti ja Eeva Kantojärvi - elivät Kantojärvellä jättäen jokainen sinne oman aikansa perinnön niin metsiin, pelloille, rakennuksiin kuin tapaan elää ja nähdä maailmaa.Kuten joka puolella niin myös Kantojärvellä sodat, nälkävuodet, kulkutaudit, sairaudet, kulkuyhteydet ja monet eri piirteet yhteiskunnassa ovat vaikuttaneet siihen miten kulloinkin on eletty. Jokainen sukupolvi jättää seuraavalle jotakin, jokainen taloon ja sukuun tullut tuo mukanaan jotakin ja vaikka me tämän hetken kantojärviläiset olemme saaneet vaikutteita huomattavasti laajemmalta, niin varmasti isovanhempiemme ja vanhempiemme kautta jotakin on myös esi-isiltämme kulkeutunut mukaamme - tietämättämmekin.

1900-luvun alussa Anton jäädessä Kantojärvelle hänen veljensä Lahja lähti työn perässä Keski-Pohjanmaalle Sieviin. Siellä hän yhdessä vaimonsa Idan kanssa perusti perheen ja loi omat vahvat juurensa tälle paikalle. Tapasin viime kesänä ensimmäistä kertaa Sievin sukulaisia ja kuulin tarinoita Lahjan ja perheen elämästä. Yllättävää ja hienoa oli havaita miten paljon yhteistä Kurun ja Sievin Kantojärvillä oli, vaikka varsinkin nuorempi suku on elänyt toisiaan tapaamatta. Ensinnäkin heti Sieviin tultuani ajattelin, että ei ole ihme, että Lahja jäi sinne. Kuru ja Sievi muistuttavat silmissäni ja varmasti silloin Lahjankin silmissä kovasti toisiaan. Valokuvissa näen Idassa paljon samaa kuin veljensä Anton vaimossa Annassa. Taisivat vahvojen sisarten keskellä kasvaneet veljekset valita puolisoikseenkin vahvat ja tomerat naiset. Lahjan lasten ja lastenlasten kanssa keskustellessa huomaan samoja äänenpainoja, samoja mielenkiinnonkohteita, samoja luonteenpiirteitä, yhtäläisyyksiä ulkonäössä ja erityisenä koin sen välittömän ja lämpimän yhteenkuuluvaisuuden tunteen, vaikka muuten olimme toisillemme ventovieraita.

Juho Juhonpoika syntyi 1801 Ruoveden Tokosen Salmilla vanhempiensa Johan ja Juliana Hjeltin esikoiseksi. Hjeltien perhe muutti Kuruun Paappaselle 1811, missä saivat asuttavakseen Kantojärven torpan.  10-vuotiaalla Juholla oli tuolloin myös 1806 Ruovedellä syntynyt sisar Maria. Vuonna 1821 Kurun Kantojärvellä syntyi veli Matias, jonka elämästä olen löytänyt vain kastetiedon enkä sen jälkeen mitään muuta merkintää. Olisiko Matias voinut kuolla jo aivan pienenä, sillä äiti Julianakin oli tuolloin jo 56-vuotias ja jostain syystä merkintä on kuolemasta jäänyt pois. Matiaksen tarinaa olen yrittänyt tuloksetta selvittää. Olisi mukava tietää, onko hän ollut ensimmäinen Kantojärvellä syntynyt kantojärviläinen vai oliko ensimmäinen vasta veljensä Juhon vuonna 1830 syntynyt Juho - poika. Viimeisimmät Kantojärvellä syntyneet ovat Antin ja Eevan 1940 - 1950-luvulla syntyneet lapset. Mummulana ja vapaa-ajanviettopaikkana paikka kuitenkin on edelleen tarjonnut siteet paikan ja suvun historiaan tämänkin ajan lapsille. Mukava olisi tietää millaisen Kantojärven on nähnyt 10-vuotias Juho ja 5-vuotias Maria tullessaan Kantojärvelle 1800 - luvun alussa verrattuna siihen miten sen on nähnyt esimerkiksi omat lapseni tuossa iässä 2000-luvun alussa. Kirjan sisällön toivon avaavan sitä elämää, jota Kantojärvellä on vietetty siellä elävien sukupolvien aikana.