Mikko ja Mikonsaari

Mikko 80-vuotiaana v.1971

Äitini pappa Mikko Rantanen syntyi Ruovedellä Pihlajalahden Hakajärvellä Rantalan torpassa 20.9.1891. Mikon isä Antti oli huomattavasti äitiä vanhempi ja hänen kuollessaan äiti Maria jäi pienten lasten kanssa yksin. Perhe oli köyhä ja koti syrjässä, joten äidin oli mahdoton lapsia elättää yksin. Isän aikaisemmasta avioliitosta oli jo aikuisia lapsia, joten Mikon onneksi hän pääsi asumaan velipuolensa, kummisetänsä Heikin perheeseen. Elantonsa Mikko sai mm. rakennusmiehenä, nuohoojana ja sukeltajana, mutta pääasiallisin ja pitkäaikaisin ammatti oli kalastaja. Mikko kuoli muutamaa kuukautta ennen 81-vuotissyntymäpäiväänsä 28.7.1972. Vaimo Emma oli tuolloin hoidettavana Ruoveden terveyskeskuksen vuodeosastolla ja isänsä kanssa saaressa asui pojista 53-vuotias Toivo.

Mikko osti perheelleen kotipaikaksi saaren, Viitasaaren Ruoveden Muroleessa Näsijärvellä. Hän maksoi saaresta tuolloin 1000 mk. Mikko asui saaressa vaimonsa Emman ja kuuden lapsensa kanssa yli 50 vuotta. Tuona aikana saarta alettiin alueella kutsumaan Mikonsaareksi. Mikko rakensi saarelle oman kodin, jossa oli alakerrassa kolme huonetta ja yläkerrassa pienet kamarit. Takankin hän rakensi itse, samoin saunan. Lasten lähdettyä maailmalle saaressa vietti kesiään lastenlapset.

Mikon kuoleman jälkeen Toivo asui saaressa, mutta hänen hukuttua jäihin keväällä 1980 saari myytiin ulkopuolisille. Itse muistan lapsena käyneeni mummuni ja äitini kanssa saaressa Emma-mummua ja Mikko-pappaa katsomassa. Muistan Toivon hakeneen meidät veneellä vastapäiseltä rannalta ja muistan miten venelaiturilta nousimme saareen. Mikko ja Emma olivat meitä talon ovella vastassa. Minä ja sisareni emme kauaa hämärässä tuvassa viihtyneet kivien ja kallioiden houkutellessa leikkimään. Aallokko löi rantakiville, mutta silti lapsen uteliaisuus sai niillä pomppimaan. Äitini ja serkkunsa Raija muistavat hyvin nuo samat leikit rantakivillä ja kallioilla sekä kalareissut, joita papan kanssa sai tehdä. Ja miten ihana paikka tuo vaaroista huolimatta olikin lapsen kesäänsä viettää. Saari oli Mikon unelma ja sen hän sai pitää elämänsä loppuun saakka. Ankaran lapsuuden ja nuoruuden jälkeen hän teki pysyvän kodin lapsilleen ja jätti lapsenlapsilleen lämpimän muiston ihanasta saarimummulasta yhdessä Emmansa kanssa. Tänä päivänä saarta voi ihailla Tarjanteen kannelta laivan matkatessa Tampere-Ruovesi-Virrat - reittiä. Mikonsaari on nykyisin Näsijärven purjehdusseuran ylläpitämä retkeilytukikohta.