Tervetuloa sivustolleni! Täällä kirjoitan tarinoita suvuistani ja kotiseudustani sukututkimusharrastukseeni liittyen. Tarinoiden sisältö on kerätty muistitiedoista ja valokuvista, luettu, kuultu, tutkittu ja tulkittu seurakuntien dokumenteista, kirjoista, lehdistä, päiväkirjoista, kirjeistä yms. Kaikki kiitos, kritiikki ja tieto on tervetullutta,koska uteliaisuuteni näihin asioihin on loputon....Käytetty lähdemateriaali tulee kirjoituksissa tavalla tai toisella esiin. Kuvat ovat pääasiassa omiani tai sukulaisilta saatuja. Mikäli joku kokee tarpeelliseksi lainata tekstin osia, tulee lähdetieto merkitä oheen. Kokonaisen tarinan tai valokuvan käyttämiseen on kysyttävä minulta lupa. Mukavia hetkiä tarinoideni parissa!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kurun kirkko 230 - vuotta

Kurun kirkko 2011
Kävin tänään Kurun kirkossa. Olen toki käynyt siellä ennenkin; laulamassa suvivirttä koulun kevätjuhlissa, laulamassa kauneimpia joululauluja, joulukirkossa, esiintymässä tyttökuoron kanssa, hautajaisissa, häissä ja rippijuhlissa, kerännyt pisteitä rippikoulua varten ja päässyt kirkossa ripille. Muistan elävästi rippikoululaisena laulaneeni Tuli kirkkoon mies ja lapsi - laulua yhdessä muiden ripille pääsevien kanssa. Muistan kyllä myös ensikosketukseni kirkkoon aivan 1970-luvun alusta seurakunnan päiväkerhosta ja erityisesti sen kuinka lapsia kiellettiin kiipeämästä kirkon kiviaidalle, vaikka sillä juokseminen olisikin ollut lapsista hauskaa.

Tänään kirkossa oli perinnejumalanpalvelus kirkon täyttäessä 230- vuotta. Jumalanpalvelus mukaili vuosien 1886 ja 1913 kirkkokäsikirjoja, virret laulettiin vuoden 1701 virsikirjasta ja jumalanpalveluksen tekstit olivat vuoden 1776 Raamatun suomennoksesta. Kirkkoherra ja rovasti saapuivat kirkkoon hevosella, jonka kieseinä olivat kenraali Mollerin (1791 - 1867) 1800-luvulla käyttämät kiesit. Kirkkoväki oli pukeutunut perinnejumalanpalveluksen hengen mukaisesti erilaisiin vanhoihin kirkkoasuihin sekä kansallispukuihin. Jumalanpalvelus ei kuitenkaan ollut mikään erillinen näytelmä vaan se tarjosi mahdollisuuden Raamatun sanoman kuulemiseen ja hiljentymiseen kuten minä tahansa sunnuntaina. 
 
Kuru oli aluksi osa  Ruoveden emäseurakuntaa,  mutta vuonna 1666 siitä tuli Ruoveden alainen kappeliseurakunta. Hallinnollisesti Kurun seurakunta kuului vuoteen 1872 saakka Ruoveteen, mutta sillä oli kuitenkin  oma saarnahuone. Pappien kerrotaan käyneen aluksi Ruovedeltä pitämässä jumalanpalveluksia, mutta ensimmäisestä saarnahuoneesta ei ilmeisesti ole mitään kuvauksia säilynyt. Vuonna 1778 Kuruun rakennettiin uusi kirkko, joka tuhoutui salaman iskun aiheuttamassa tulipalossa 20.7.1779.

Nykyisen kirkon rakennustyöt aloitettiin 1781 ja sen suunnitteli Matti Åkerblom. Jo samana vuonna syyskuun 30.päivänä kirkko vihittiin ja nimettiin Kustaa Aadolfin kirkoksi. Kirkon alttaritaulu esittää Kristusta ristillä ja sen on maalannut ruotsalainen taidemaalari J.Z. Blackstadius vuonna 1852 Firenzessä. Taulu maksoi tuolloin 200 hopearuplaa. Kirkossa on myös öljyvärijäljennös Leonardo da Vincin taulusta Pyhä Ehtoollinen  ja sen lahjoitti kirkkoon 1800 - luvun alkupuolella Kurun puustellin omistaja ja myös tänään perinnejumalanpalveluksessa käytettyjen kiesien alkuperäinen omistaja kenraali Georg von Moller. 

Lisää Kurun kirkon ja seurakunnan historiasta voi lukea mm. Erkki Laitisen kirjoittamista Kurun historia 1867 - 1918 ja Kurun historia 1919 - 1985 sekä  Kurun kirkon 200-vuotishistoriatoimikunnan julkaisusta Kurun kirkon vaiheita 1781 -  1981.  Kurun ja Ylöjärven seurakunnat yhdistyivät vuoden 2009 alussa, joten nykyään Kurussa on kappeliseurakunta, joka on osa Ylöjärven seurakuntaa.

Jalkapuu
Perinnejumalanpalveluksen yhteydessä juotiin kirkkokahvit ja viereiseen viljamakasiiniin oli koottu vanhoja tavaroita ja halukkailla oli mahdollisuus kirkossa seurata diaesitystä entisajan kurulaisesta elämästä. Aikanaan käytössä ollut jalkapuu oli tuotu kirkon portaille. Tänään siihen ei kukaan häpeään joutunut, mutta halutessaan sitä sai kokeilla.

Tänään kirkossa istuessani ajatukseni olivat erilaisia kuin aiemmin. Toki saarnat, virret ja jumalanpalveluksen ilmapiiri ovat ennenkin koskettaneet eri ikä- ja elämänvaiheissa eri tavoin, mutta tänään sukututkimusharrastuksen ja kotiseuturakkauden ansiosta ajatukset olivat erilailla 1700-ja 1800-luvun ihmisissä ja tapahtuneissa asioissa. Tuolloin kirkon rakentamisen aikaan esivanhempiani perheineen asui Kurussa mm. Hainarilla Mäkelän torpassa, Haukkamaalla Liesmäessä, Riuttaskorven Suutarilassa sekä eri taloissa Karjulankylässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti