Joulutarina

Kun oikein tarkkaan katsot navetan päädyssä olevan tallin oviaukkoon voit nähdä tontun, joka on asunut siellä jo kauan. Myös navetan päädyssä olevasta aukosta sen voi nähdä kurkistavan. Tästä tontusta on Kantojärvellä kerrottu monen sukupolven ajan ja vieläkin joku sen siellä silloin tällöin näkee niin, että tarina jatkuu. Seuraava joulutarina välittää jouluntunnelmia 1800-luvun loppupuolelta. Osa tarinasta on tosi tarinoista kerättyä, osa täysin tarua omasta mielikuvituksestani, mutta tonttu on totta.

Koko viikon oli satanut lunta. Isällä ja pojilla oli ollut kova työ pitää polut auki navetalle, talliin ja saunalle. Polut Hammoon ja Lähdekorvelle olivat ummessa. Äiti oli Eeva-tädin kanssa valanut kynttilöitä ja nyt niitä paloi ulkona, että näimme juosta saunalle. Pakkaslumi narskui paljaissa jaloissa kun juoksimme mäkeä alas. Anselmi halusi kiertää kynttilälyhdyn ja sinnehän se jäi lumihankeen kontusilleen, kun ei tajunnut ettei siellä voi niin juosta kun polulla. Huutohan siitä tuli. Anselmi itki kylmissään ja Eeva-täti oli vihainen, mutta leppyi sitten kun mitään ei sattunut. Eihän Anselmi sitä tahallaan, joulutuli oli vaan niin kiinnostava ja kaunis. Vein Tiltaa edellä saunalle. Tilta oli siihen tottunut, että minä hoidan. Se oli minun tehtäväni arkenakin muiden ollessa töissä. Olin kymmenen vuotta serkkuani vanhempi. Me oltiin kaikki saatu uudet äidin kutomat pyyheliinat jouluksi. Äiti oli tehnyt ne Kustaan ja Eevankin lapsille, jotka olivat nuorempia kun me.

Miehet olivat vielä viemässä heiniä ja ruokaa eläimille. Minäkin sain päivällä viedä heiniä talliin hevosille. Niillä on lepoa kun jouluviikolla ei enää ole tehty metsätöitä. Metsässäkin on oltava joulurauha, sanoi isä. Nyt on niin valtavasti lunta, että olemme ihan motissa täällä. En tiedä päästäänkö huomenna joulukirkkoonkaan.Kuulin isän ja Kustaan puhuvan siitä. Ruuankin kanssa on oltava tarkkana, jos tätä kestää pitkään. Jo viime talvi oli hankala. Muistan kuinka vatsa kurisi iltaisin, mutta ruokaa oli säästettävä. Kylmän ja lyhyen kesän vuoksi viljasato oli jäänyt pieneksi, joten siksi meidän oli säännösteltävä, että selvisimme talven yli. Isä on ollut kovassa yskässä ja se vähän huolettaa meitä. Markus-setä toi meille Lähdekorvesta possun ja isä palvasi sen. Isä sanoi, että sitä pitää säästellä, mutta äiti sanoi, että on syötävä, että pysymme kunnossa. Taudit tulevat raihnaiseen paremmin ja vievät taivaaseen. Äiti huolehtii paljon. Hän sanoi isälle, että ei saa yskiä meihin lapsiin päin ja oli pojille vihainen kun syljeksivät niin kovin. Eeva-täti oli kuullut lääkärin neuvovan kyläläisiä siinä ettei taudit tarttuisi ja selviäisimme. Maria-mummu kyllä käski myös rukoilla Jumalaa ja siksi pyydän joka ilta varjelusta meille kaikille.

Uudet pyyhkeet kutittivat ja pakkanen pisteli märällä iholla kun juoksimme saunalta pirttiin. Matti voitti vanhimpana aina. Antti yritti kyllä kovasti, hiukan kiusanteollakin voittaa, mutta ei onnistunut. Viime vuonna pojille tuli porstuassa riita kumpi voitti ja ryhtyivät oikein painiin siitä. Minä olin tietysti viimeinen kun oli huolehdittava myös pienimmät sisälle. Tuvassa tuoksui hyvälle. Lattialle oli vaihdettu uusia hakoja. Niitä me lapsetkin olimme olleet pienimässä ja päivällä kannoimme niitä navettaankin kuivikkeeksi. En tiedä kuka ne oli sisälle levitellyt. Se olikin salaisuus, sillä sanottiin, että jos jouluhaot saa levitetyksi lattialle kenenkään huomaamatta niin siitä seuraa salainen onni sen tekijälle. Epäilen äitiä, koska hän jäi pirttiin kun me muut lähdimme Eeva-tädin kanssa saunaan ja miehet olivat navetalla käymässä. Ensi vuonna yritän tehdä sen salaa itse, jospa sitten voisin toivoa jotakin onnellista, vaikka ei minulla hätää nytkään ole, mutta äiti sanoo, että tytöllä pitää olla haaveita. Ja Matti ja Antti kiusaavat minua komeasta ja rikkaasta miehestä, joka vie minut suureen kaupunkiin.

Pöydällä paloi kynttilöitä ja seinällä päreitä. Naiset kattoivat pöytään joulukinkkua, leipää, ohraryynipuuroa, räätikäslaatikkoa ja suolakalaa. Ruuan jälkeen isä, Kustaa ja pojat veivät vielä eläimille kauroja. Päivällä me lapset oltiin tehty myös linnuille kauralyhteitä. Markus-setä oli tehnyt sahtia ja isä vei sitä hevosellekin. Hän sanoi, että Vihtori on ollut niin ahkera metsätöissä, että ansaitsee myös jouluna Markuksen sahtia. Ruuan jälkeen saimme vielä leikkiä ja seurata aikuisten jutustelua. Jouluna ei hoputettu nukkumaan, vaikka kyllä pienimmät nopeasti uupuivat. Kustaa luki meille jouluevankeliumin ja Hermanni avusti siinä, koska oli hyvä lukija. Hermanni myös kertoi meille joka jouluiseen tapaan tarinaa navetan vintillä asuvasta tontusta. Isä sanoi, että kyllä se siellä asustaa ja että jo ennen hänenkin syntymää sen on tiedetty siellä asuvan. Sauna, vatsa täynnä ruokaa ja kisailu poikien kanssa oli uuvuttanut minutkin niin, että Hermannin tarinan myötä vaivuin itsekin uneen Tilta-serkku kainalossa ja heräsin vasta aamulla äidin askareisiin.