Pyykkipäivän romantiikkaa

Hiki virtasi karpaloina otsalta alas ja sain jatkuvasti pyyhkiä kasvoja essun reunaan. Äiti jaksoi muistuttaa siitä koko ajan. Naiset olivat pesseet pyykkiä puron varressa koko päivän ja minä tein sitä kuulemma koko ajan lisää. Aurinko porotti rinteeseen näin iltapäivällä niin että lähes paahtui. Kyllä oli naisetkin tummuneet. Kasvot näyttivät valkoisia huiveja ja essuja vasten ihan ruskeilta. Kaupungista tulleet kesävieraat istuivat puun alla varjossa ompelemassa lakanoiden reunoja, mutta muut naiset hikoilivat pyykin kanssa.

Isä, Manu ja Kustaa tulivat järveltä. Vinkuri veti perässä kärryjä, joissa oli metsästä raivattuja puita. Pojat juoksivat perässä ja Manu pelkäsi, että pelästyttävät mekkalallaan Vinkurin. Olisipa se näky, kun hevonen nyt pillastuisi juuri tässä missä naiset levittävät pyykkejä naruille kuivumaan. Mahtaisi siitä vasta tulla kiukku ja mekkala, kun hevonen kirmaisi kärrynsä kanssa pyykkien läpi. Siinä menisi äidin lakanat siinä kuin Eevan alusvaatteetkin. Nauroin melkein ääneen kun ajattelin sitä näkyä.

Pojat päättivät jäädä puron varteen kanssa. Anselmiakaan ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Saunaan sitä poikaa ei pesulle saanut, mutta purolla kahlasi ja räiski niin, että oli hetkessä likomärkä. Käärin essun helmat ja menin poikien joukkoon, mutta ei mennyt kauaa kun Eeva jo komensi minut viemään Anselmin välillä varjoon. Se oli aina minun hommani, sillä olin vanhin tytöistä. Ennen Tilta vahti meitä, mutta nyt on Tiltakin pistetty naisten hommiin ja minä saan olla lapsenlikkana. Mutta jos oli hiki minulla yrittäessäni saada kiukuttelevaa Anselmia purolta mukaani, niin näytti se Tiltallakin olevan hiki pyykkien kanssa.

Pojat olivat jo mäen päällä saunalla kun me Anselmin kanssa nousimme mäkeä navetan reunalta ylös. Punaiset viinimarjat alkoivat jo olla kypsiä ja söimme niitä hetken ennen kuin menimme saunalle. Navetan reunalla oli mukavan varjoisaa. Marjapensas jäi sen verran navetan kulman taakse, etteivät naiset nähneet, että pysähdyimme siihen. Oli meillä kyllä lupa syödä marjoja ja toisaalta aurinko kyllä tässä kuumuudessa kuivatti Anselmin nopeasti. Taisi olla kuiva kun olimme perillä saunalla.

Markus oli tullut Lähdekorvesta käymään ja harjasi Vinkuria. Markus piti eläimistä. Aina kun hän tuli tänne, hän kävi tervehtimässä Vinkurin ja muitakin eläimiä. Äiti sanoi, että jos Markuksella ei olisi rengintyötä Lähdekorvessa, se varmaan asuisi tallissa Vinkurin kanssa. Markuksella ei ole vaimoa, mutta Kustaa on tullut Lähdekorvesta Markuksen mukana. Ja voi, hän luulee, ettei me huomata miten hän aina vilkuilee Tiltaa. Tiltakaan ei muka itse huomaa, mutta punastuu aina kun Kustaa tulee ja katselee häntä. Tilta sanoi äidille, että ei huoli Kustaata kun hän on köyhä, mutta äiti sanoi, että älä sinä itsekin torpan tyttö haaveile mahdottomia. Minusta Tilta kyllä saa haaveilla. Minäkin haaveilen siitä rikkaasta kaupunkilaisesta, joka hienoilla hevoskärryillä tulee syysmarkkinoille.Äiti ja Eeva sanovat minua haihattelijaksi ja nauravat, että jään pian ilman miestä kun vaan elän haavemaailmoissa. Kustaa on kyllä komea ja ahkera. Luulenpa, että Tilta vielä häneen myöntyy.

Mummu oli laittanut ruokaa ja käveli juuri eväskorin kanssa talolta mäkeä alas. Hän meni viemään niitä naisille puron varteen. Menin mummun mukana alas ja vasta siellä purolla muistin, että Anselmi jäi huolehtimatta. Meinasin niellä pullan väärään kurkkuun kun ahmin sen niin vauhdilla ehtiäkseni takaisin ylös katsomaan, että pojalla oli kaikki hyvin. Tiesin kyllä, että siellähän tuo vielä touhusi Markuksen ja Kustaan kanssa, mutta en halunnut äidin ja Eevan pettyvän minuun, jos jotakin sattuu. Anselmi muuten sanoo rakastavansa minua. Nauran hänen jutuilleen ja muistelen miten itse kolme vuotiaana ajattelin meneväni naimisiin Kallen kanssa, vaikka hänhän on jo vaikka kuinka vanha.

Kantojärvellä 1926

Vein Anselmin kanssa riihelle toisen mummun laittaman eväskorin. Miehet korjasivat riihen kattoa. Miesten pitäessä ruokataukoa Anselmi sai kokeilla isänsä vasaraa ja touhusimme hetken riihellä katolta tippuneiden päreiden ja lautojen kanssa. Riihen seinustalla olikin hiukan varjoisampaa. Matti oli jo väsynyt kattoremonttiin ja isä antoi hänelle luvan lähteä meidän mukana talolle. Kyllä Matti olikin jo ahkeroinut miesten mukana aikaisesta aamusta ja käynyt välissä järvelläkin puita hakemassa. Talolle tullessa naiset olivat jo nousemassa purolta pois, mutta Tilta ja Miina olivat jääneet purolle vilvoittelemaan. Juoksimme Anselmin ja Matin kanssa myös purolle ja kahlasimme viileässä vedessä. Tilta yritti meitä hiukan kastella  ja melkein saimme kunnon vesisodan aikaiseksi.

Tilta sanoi pesevänsä hiuksensa purossa. Katselimme kiveltä kun Tilta pesi hiuksiaan ja Miina kuivatteli vaatteita. Ja vaikka Tilta sanoo, ettei Kustaasta välitä, niin kyllä meitä Matin kanssa  nauratti miten Tilta Kustaan suuntaan mäelle katseli kun hiuksiaan kuivasi. Supattivat ja keimailivat Miinan kanssa niin ,että jos äiti näkisi hän varmasti toruisi Tiltaa. Keräsimme Matin kanssa kivelle muutamia päivänkakkaroita ja laskimme kukista "rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta..."  Tiltaa taisi alkaa harmittaa meidän naurun kiherrys, kun alkoi sitten komentaa meitä talolle päin ja sanoi että seuraavalla kerralla saamme olla mukana pyykin pesussa, kun nyt vaan nauramme raskaalle työlle. Minusta kyllä työt olivat heilläkin loppuneet ajat sitten ja katseet oli Tiltallakin vain Kustaassa. Hyppäsimme kiveltä alas ja kapusimme ties monennenko kerran rinnettä ylös. Sen verran meitä Tiltan komennus Matin kanssa harmitti, että sanoimme ylhäällä Kustaalle ja Markukselle, että naiset tarvitsevat purolla apua pyykin kanssa. Saman tien lähti Kustaa lompsimaan rinnettä alas. Toivottavasti ehti Tilta laittaa hameenhelmat suoraan ja hiuksensa kauniisti. Ei Kustaalla kauaa kestä talolta alas purolle.