100 vuotta Antti-papan syntymästä

Tänään tasan 100 vuotta sitten 26.1.1912 syntyi Kurussa Petäjälamminkylässä Kantojärvellä Antto Emil Kantojärvelle (1879-1934) ja vaimolleen Anna Maria os. Uotilalle (1885-1943) neljäs lapsi. Hän oli pappani Antti Henrik. Perheessä oli tuolloin aiemmin syntyneet tytöt 7-vuotias Hilma Vilhelmiina, 5-vuotias Hilda Johanna ja 3-vuotias Taimi Sisko. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä Saima Maria, Toivo Aleksi ja Väinö Matias.

Antti Henrik takarivissä isän ja äidin välissä.

Muutamista säilyneistä valokuvista ja suvulta kuulluista tarinoista päätellen uskon Antin viettäneen melko hyvää ja turvallista lapsuutta, vaikka torpasta itsenäiseksi pientilaksi muuttuneella Kantojärvellä on jouduttu tekemään paljon työtä elannon eteen eikä mukavuuksia ole ollut. Koti ja perhe on kuitenkin selvästi olleet tärkeitä ja työtä on tehty paljon lapsesta asti. Kotoa lähteneet perheen jäsenet ja muut lähellä olevat sukulaiset on usein nähty vierailulla, apuna töissä ja kesää viettämässä. Peltotöihin, metsätöihin ja eläinten hoitoon on herätty varhain ja työtä on jatkunut iltaan saakka. Silti kaupungista tulleiden sukulaisten kanssa on retkeilty Hopeavuorella, soudeltu ja kalastettu Kantojärvellä ja muilla lähijärvillä.

Antti-pappa 1930-luvun alussa.

Kantojärven isännyys siirtyi 21-vuotiaalle Antille joulukuussa 1933. Tammikuussa 1934 Antto-isä kuoli, joten voisi ajatella talon isännyyden vaihtumisen syynä olleen isän sairastuminen ja tieto, että hän ei enää talon töihin kykene.  Maanviljelyn ja eläinten ohella Antti hankki perheelle elantoa myös palvaamalla lihaa. Naapureissa kerrotaan, että Kantojärveltä käytiin myös ostamassa viinimarjoja ja talkkunajauhoja. Itse muistan Kantojärvellä olleen lehmiä ja lampaita, mutta Antti-papan ja Eeva-mummun kihlajaiskuvassa on Antti-papan sylissä pieni porsas ja 1940-luvun taitteessa taloon on läheisestä Ruoveden talosta ostettu sikoja, joten myös niitä on kasvatettu. Olisiko innostus palvaukseen sekä itselle että toisille alkanut tästä.

Antti vihittiin 17.6.1939 Kurun Karjulan Koskella syntyneen, mutta myöhemmin Karjulankylässä Huumolla asuneen Eeva Vuokko Esteri Mäkelän (1918-1968) kanssa. Antille ja Eevalle syntyi viisi lasta; Pekka, Esko, Kauko, Aino ja Pentti. Vanhemmilta peritty sisu ja tahto tehdä työtä näkyi talon elämässä. Miehet lähtivät aikaisin aamulla töihin, naiset navetalle ja muihin kotitöihin. Pojilla oli jo pienestä omat metsäalueet, joita oli hoidettava. Viiden kilometrin koulumatka aamuin illoin ja metsä- yms. työt sen päälle isän kanssa olivat perheen arkea. Eeva-mummu hoiti eläimiä, kotia ja lapsia. Kesäisin kaupungista lomailemaan ja auttamaan tulleet sukulaiset olivat varmasti enempi kuin tarpeeseen.

Vieraat tulivat laivalla Tampereelta Muroleen kanavalle, mistä Antti heidät hevosella aina haki. Antin serkku Aune vietti äitinsä Olgan kanssa useita kesiä Kantojärvellä. Päiväkirjassaan hän kertoo miten kesä 1944 oli erilainen. Aune oli lottana Helsingissä ja sai anottuaan suorittaa lottapalvelusta Kurussa Kantojärvellä. Muroleessa oli Antin sijasta vastassa serkkuja Salmista, jotka myös asuivat lähellä Muroleen kanavaa. Antti oli rintamalla ja taloon oli syntynyt kolmas lapsi. Apua siis tarvittiin.  Antin palattua loppukesästä rintamalta tilan heinätyöt oli tehty sukulaisten ja naapureiden avulla miesten puuttuessa lähes täysin ja lapsi saanut nimen Kauko Matti. Antti näki silloin ensimmäisen kerran kolmannen lapsensa.

Eeva-mummu kuoli vakavan sairauden seurauksena syksyllä 1968 ja Antti-pappa jäi leskeksi 56-vuotiaana. Kotona Kantojärvellä asui tuolloin nuorin poika ja isäni, äitini ja minä olimme edellisenä keväänä muuttaneet Tampereelta Kuruun Kantojärvelle. Mekin muutimme sitten samana syksynä Karjulankylään pikkusisareni synnyttyä ja äitini saatua työn kaupasta. Onneksi kaikki Antin lapset asuivat Kurussa ja ainakin joku heistä  kävi päivittäin Kantojärvellä. Usein siellä vietettiin aikaa pidempäänkin ja useampi perhe yhtäaikaa, mutta elämä Kantojärvellä oli muuttunut varsin hiljaiseksi verrattuna siihen mitä se oli Antin lapsuudessa ja nuoruudessa ollut. Antti- pappa hoiti tilaa 1970 -luvun alkuun, mutta vähitellen peltoja paketoitiin ja työt vähenivät. Pappa kärsi selkävaivoista ja sydänvaivoihinkin muistan hänen ottaneen Hota-pulveria. Vaikka lapset kävivät päivätyönsä ohella auttamassa työn raskaus, tilan sähköttömyys, kylän autioituminen ja pienen tilan työn kannattamattomuus yhteiskunnan muutosten vuoksi sai hänet lopettamaan.

Antti-pappa, minä ja isäni Kauko 1967

Muistan Antti-papan tiukkana, välillä komentavanakin, mutta toisaalta hauskana ja lämpimänä pappana, joka usein hassutteli ja hiukan pilailikin meidän lasten kustannuksella. Perunannostossa hän ohjasti hevosta, kun perunoita vietiin kärryllä kuoppaan. Lapset pääsivät kyytiin kun yksi ämpärillinen oli kerätty ja vain takaisin päin tullessa kun kärry oli tyhjä. Mennessä meidän tehtävä oli kerätä tippuvia perunoita tai vahtia, että laatikot pysyvät kyydissä. Vanhempana selkävaivojen vuoksi hän ei juuri muuhun perunannostossa osallistunut, mutta seurasi pellon reunassa, että työt sujuvat. Työn lomassa ei naurettu eikä hassuteltu ja siksipä me lapset työhön kyllästyttämme häivyimme läheisiin metsiin ja pelloille leikkimään saadaksemme rauhassa mekastaa. Työn jälkeen pappa istui usein keinussaan ja siinä kävimme vuorollaan hänen sylissään kutiteltavana. Muistan vieläkin ne karheat kädet ja pistelevän parran, mutta muisto niistä on lämmin. Opetti hän sisartani ja minua viheltämäänkin. Sisareni oppi, minä en. Saimme onnistuneesta vihellyksestä rahaa, tai minä en saanut, mutta lopulta hän väsyi sisareni jatkuvaan viheltämiseen ja niinpä seuraavaksi sisareni sai palkkion kun oli vierailun ajan viheltämättä.

 "Nyt saatanan kakarat äkkiä alas sieltä puusta" - muistan tuon Antti-papan karjaisun kuin eilisen päivän. Muistan kirkkaasti miten pappa käveli talolta alas ja ilmestyi marjapensaiden takaa huutamaan meille lapsenlapsille kiivetessämme vanhassa omanapuussa.Hänellä oli päällään siniruutuinen flanellipaita, mustat housut, joissa oli henkselit ja mustat varrelliset saappaat, jotka muistan hänellä olleen kesät talvet. En muista hänen muita kertoja meille lapsille kironneen, mutta kyllä hän muuten tiukasti säännöistä kiinni piti. Aikuisten tehdessä töitä, hän kulki pihalla seuraten niin aikuisia kuin lapsia. Pappa kävi kaupassa Voiman kaupassa mihin hänet usein isän kanssa kyydimme ja silloin hän pukeutui eri vaatteisiin kun kotona hänet olimme nähneet.

Antti-pappa kuoli 19.4.1976 yllättäen omassa kodissa nukkuessaan. Häntä jäi tuolloin kaipaamaan viisi lasta puolisoineen sekä yhdeksän lastenlasta. Eläimet oli hävitetty jo aiemmin ja papan kaverina ollut koira oli kuollut joitakin vuosia aikaisemmin ja hevonen oli vaihtunut traktoriin, joten elämä Kantojärvellä hiljeni, mutta jatkuu kuitenkin.Tuvan keinussa keinuttelee jo lastenlastenlapset ja joukossa on jo kaksi lapsenlapsenlapsenlastakin. Jouluna sytytämme kynttilän papan muistoksi ja uskon Kurun hautausmaalla tänäänkin palavan kynttilän rakkaan läheisen sata vuotta sitten olleen syntymäpäivän muistoksi.