Kirja-aarteita

Kirjahyllyyni on vuosien saatossa kertynyt useita vanhoja kirjoja, jotka kertovat Suomen kaupungeista ja asuinalueista entisaikaan. Monien uudempien ja vanhempien historiaa käsittelevien kirjojen joukossa on muutamia, joiden tekstejä ja kuvia olen selaillut yhä uudelleen ja uudelleen tutkiessani erilaisia sekä sukuni, kotiseutuni että koko Suomen asioita ja tapahtumia tai kun muuten vaan olen halunnut uppoutua kirjojen tarinoihin.

Tampereen Keskustorilta

Isältäni olen saanut kirjan, jonka hän on on saanut 29.11.1959 kummeiltaan Aune ja Olga Kärkkäältä ripille pääsyn muistoksi. Kirja  on Tampere-seuran julkaisema Tampereen seudun kuvia vuodelta 1948. Kirjassa on sanoin ja kuvin esitelty Tamperetta ja ympäristökuntia. Kuvassa  kirjassa oleva Aarne Pietisen ottama kuva Tampereen Keskustorilta ja siinä näkyvät Vanha kirkko, kirjastotalo ja teatteri. Edustalla näkyvät linja-autot, kurulaisittain onnikat kiinnostivat minua jo lapsena kun sisareni kanssa kirjaa katselimme. En tiedä, onko kuvassa Artturi Tiuran linja-autoa, mutta mielessämme kuvittelimme niiden niitä olevan, koska ne Kurusta Tampereelle ajoivat ja sekä äitini että mummuni olivat olleet kyseisen liikennöitsijän työntekijöinä 1960-1970- luvuilla, äiti rahastajana ja mummu siivoojana.

Palokuntaa Helsingissä 1860-luvulla

Asmo Alhon ja Uljas Rauanheimon kirja Helsinki ennen meitä vuodelta 1947 kiehtoo minua kuvituksensa puolesta. Kirjassa on laaja valikoima valokuvia Helsingistä 1850-luvulta 1800-luvun lopulle ja jokaiseen kuvaan on selitys paikan asujista, tapahtumista tai merkityksestä sen ajan elämässä. Kirjan kuvissa esitellään monipuolisesti eri kaupungin osien rakennuksia ja elämää. Mielenkiintoista on katsoa miten esimerkiksi vielä 1890-luvulla on Uspenskin katetraalin vieressä ollut kylä täynnä luhistumaisillaan olevia mökkejä ja tupia, joita merimiehet olivat kotiin jääville perheilleen rakentaneet, osan jo 1700-luvulla. Kuvassa palomiehet kiiruhtamassa 1860-luvulla Kruunuhaan paloasemalta kohti palopaikkaa. Hevosvetoisilla vaunuillaan palokuntalaiset kiiruhtivat palopaikalle ja torven puhalluksesta kaupunkilaiset tiesivät tehdä tietä palomiehille. Voi vain kuvitella miten varsinkin pikkupojat ovat torven kuullessaan kiiruhtaneet kadun varteen juoksemaan nähdäkseen tämän hevosvaunun kiireisen menon ja mahdollisen tulipalon.

Helsingissä Punavuorenkadun lapsia

1980-luvulla sain isäni kummitädiltä Aunelta 1977 painetun Kaija Ollilan ja Kirsti Topparin toimittaman kirjan Puhvelista Punatulkkuun Helsingin vanhoja kortteleita, joka perustuu Helsingin Sanomissa vuosina 1967-1970 julkaistuun kirjoitussarjaan Helsingin korttelit kertovat. Kirjan esitellyistä kortteleista itselleni kiinnostavin on Riekko, kortteli 114, koska juuri tuolla alueella Punavuorenkadulla Aunekin asui äitinsä Olga Kärkkään kanssa. Viereisessä kuvassa Punavuorenkatu 14:n lapsia 1920-luvulla ilmeisesti Aunen itsensä kuvaamana, kuva siis ei ole kyseisestä kirjasta. 1800-luvun lopulla Riekon kortteli oli venäläisten suosiossa ja monet asukkaista olivat venäläisiä kauppiaita, joista useimmat myös omistivat taloja kuten juuri tuon Punavuorenkatu 14:n omisti kauppias F.Golovatscheff.

Turun Pyhän Aleksandran kirkko Pentti Koivikon piirtämänä.

Myös Turun Sanomat on julkaissut vastaavanlaista kertomussarjaa, josta Harri Kalpa on koonnut kirjat Muuttuva kaupunki Turku eilen ja tänään I ja II sekä yhdessä vielä Pentti Koivikon kanssa kolmannen samannimisen osan. Turun Sanomissa kertomussarja julkaistiin 1960-luvulla ja kyseiset kirjat 1976 ja 1977. Kertomusten ohella kirjoissa on sekä valokuvia että Pentti Koivikon piirtämiä kuvia Turusta. Ohessa kirjasarjan kolmannessa osassa oleva Pentti Koivikon piirros Pyhän Aleksandran kirkosta vuodelta 1976. Turun Kauppatorin laidalla sijaitseva kirkko on Turun ortodoksisen seurakunnan pääkirkko.Kirkko rakennettiinNikolai I:n 5. tammikuuta 1838 antamasta määräyksestä arkkitehti C.L. Engelin piirrustusten pohjalta. Kirkko vihittiin käyttöön 2. syyskuuta 1846 ja se omistettiin keisari Diocletianuksen puolisolle Aleksandralle, joka oli julkisesti ilmoittanut olevansa kristitty ja kärsi sen vuoksi marttyyrikuoleman 23. huhtikuuta 303. Myös rakennusmääräyksen antajan puoliso oli nimeltään Aleksandra, joten myös se saattaa olla vaikuttanut kirkon nimeen. Minulla on ollut ilo olla mukana yhdessä tässä Turun Pyhän Aleksandran kirkossa pidettävässä kristinoppikoulun päätösliturgiassa, ehtoollisjumalanpalveluksessa kun ystäväperheeni Nina tytär suoritti kristinoppikoulun vuonna 2006.

Vielä yksi tällainen mainittava  oma aarteeni on Yrjö Kokon kirja Neljän tuulen tie vuodelta 1947. Kirjassa on Yrjö Kokon tarinoita ja itse ottamia valokuvia ihmisistä ja eläimistä Lapin matkoillaan 1940-luvun alussa. Vilho Kokko kuvasi ihmisiä arjen elämässä ja työssä tuoden esiin myös Lapin luonnon. Kirjan tarinat ovat totta, mutta niitä lukiessa voi melkein kuvitella lukevansa satuja Lapin ihmisten elämästä sopusoinnussa luonnon ja eläinten kanssa. Kuvan tyttö ja koira kirjan tarinasta Lasten ristiretki.