Anna-Leenan isä Matti Yrjönpoika syntyi kesällä 1797 Hämeenkyrön Pentinmaalla. Hänen vanhempansa ja isovanhempansa olivat asuneet useamman sukupolven ajan Hämeenkyrön Sarkkilassa Pietilän talossa. Matin isä Yrjö Heikinpoika (1758-1826) oli syntynyt Pietilässä, mutta veljensä jäätyä isännäksi Pietilään vanhempiensa jälkeen, Yrjö muutti perheensä kanssa Pentinmaalle. Yrjön isovanhemmista isoäiti Caisa Matintytär (1705-1782) oli Pietilästä. Isoisä Yrjö Martinpoika (1698-1761) Hämeenkyrön Pyöräniemen Mikkolasta tuli Pietilään vävyksi mentyään 3.1.1725 naimisiin Pietilän tyttären Caisan kanssa. Hämeenkyrön historiassa kerrotaan Pietilän olleen yksi kolmesta Sarkkilankylän ensimmäisistä taloista. Lasse Iso-Iivarin laatimassa Hämeenkyrön taloluettelossa Pietilän ensimmäinen isäntä on vuosina 1540- 1552 ollut tämän sukuhaaran vanhin tiedossani oleva esi-isä Per Sarkki. Hänen jälkeensä taloa on isännöinyt aina joku pojista, mutta vuonna 1705 taloon tuli isännäksi vävy,Margareta tyttären puoliso ja samalla siis Caisan isä Matti. Caisan puolison Pyöräniemen Mikkolasta vävyksi tulleen Yrjö Martinpojan äiti Gertrud Erikintytär (1663-1743) oli kotoisin Hämeenkyrön Kostulasta Poussalta.
Hämeenkyrön sukujuurien ansiosta olen viime aikoinan tutustunut aivan eri tavoin Hämeenkyrön historiaan kuin ehkä muuten olisin tehnyt. Aloittaessani tutkimaan sukujuuriani en tiennyt niitä täällä Ikaalisissa ja Hämeenkyrössä olevan, joten tuntuu mukavalta löytää niitä myös tästä läheltä. Toki olen harrastuksissa ja työssä sekä naapurikuntien yhteisten palveluiden kautta tutustunut Hämeenkyröön ja sen maisemiin muutenkin, mutta sukujuurien ansiosta historia, paikat ja maisemat saavat eri merkityksen. Kostulan Poussa on lähellä Ikaalisten rajaa ja sen ohi ajamme usein. Siellä ei nykyisin kuitenkaan asu enää se suku,joka siellä syntyneestä esiäidistäni Gertrudista nykypäivään jatkuu, vaan sen on 1800-luvulla ostanut toinen perhe, joka sitten on vain ottanut sukunimekseen talon nimen, kuten tuolloin usein tehtiin. Ja asuuhan tästä sukuhaarasta Aleksandra ja Ananias Aallon jälkeläisiä Hämeenkyrössä parhaillaankin, joten Ylöjärvellä ja Kurussa koukannut sukujuuri on osittain sinne palannut takaisin.
Historioitsija, poliitikko, senaattori ja Suomalaispuolueen puheenjohtaja Yrjö Koskinen (1830-1903) kuvaa Hämeenkyröä vuonna 1851 ilmestyneessä teoksessaan Kertomus Hämeenkyrön Pitäjästä seuraavasti: "Keskellä Satakuntaa, parin kolmen peninkulman päässä Tampereen kaupungista luodetta kohden tavataan Hämeenkyrön pitäjä. Pitäjän kuva on melkein kolmikulman muotoinen, jonka pisin kulma on Ikaalista vasten. Molemmat kyljet ovat jokseenkin yhden mittaiset. Maan luonto on Hämeenmaan ja itäisen Satakunnan kaltainen: vuorinen ja järvinen. Koko pitäjä laskee äkeästi päivän alle, niin kuin nyrkät kosket ja virranvuolteet selkeästi osottavat. Vahva maantie tulee Pohjankankaalta, emäkirkon sivutte ja joen yli puista siltaa myöten siitä taas pitkin vesijohtoa Laitilan, Mahnalan, Lemmakkalan ja Sasin kautta Tampereelle. Tämä suittaa olla vanhimpia maanteitä maassamme, sillä jos ei voi todeksi näyttää Birger Jarl´n sitä myöten Hämeeseen tulleen, niin on kuitenkin luultava, sitä jo vanhuudesta olleen kuljetun, Hämäläisten Pohjanmaalla käydessä." Samassa kirjassa hän sanoo hämeenkyröläisistä, että "Kyröläinen on hiljaisenluontoinen sekä tavoissaan että työnteossansa. Isoja melskeitä ei paljo koskaan kuulu. Hoetaan kuitenkin Kyröläisen entisinä aikoina olleen kyllä röyhkeän ja hillittömän. Sodan-melskeitä heistä ei mainita, mutta vielä viimeisinäkin aikoina ovat he olleet maakunnan mainioita markkinatappeluistansa ja muista riivauksista, ja "Kyrön-sarvi" on suuresti pelätty Hämäläisten seassa." Kirja on uudelleen julkaistu vuonna 1980.
Magnus von Wrightin näkemys Kyröskoskesta 1846/1847
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti