Rahavuoren tarina

Sisarukset Rahavuorella 1975

Kävin jokin aika sitten Kurussa ja auringon houkuttelemana myös ulkoilemassa. En muista koska olisin viimeksi käynyt Kurun Niemikyläntien varrella olevan Rahavuoren juurella. Muistin sen rinteen paljon paljaampana ja itse asiassa koko vuorenkin korkeampana. Rahavuoren kallioinen ja vielä tuolloin muutama viikko sitten luminen rinne kohosi kuitenkin jyrkästi Niemikyläntieltä taivasta kohti. Lumihanki ei houkutellut ylös asti kapuamaan, mutta mukava oli silti vuoren juurella ja alapäässä hengittää raitista puhdasta ilmaa, ihailla valkoista hankea, josta sieltä täältä nousi esiin harmaat kallion reunat  ja samalla muistella lapsuuden ja nuoruuden retkiä Rahavuorelle. Muistan käyneeni vuorella serkkujeni ja ystävieni kanssa useinkin. Vuoren laella käytiin ajan kuluksi ulkoilemassa ja alueelta löytyi suuhun ja astioihin mustikoita ja metsämansikoita.Teini-iässä istuimme ystäväni kanssa kallion reunalla elämäämme pohtimassa ja maailmaa parantamassa. Liikuntatunneilla vuoren juurella ja rinteillä suunnistettiin. 1980-luvulla olin kesätöissä Hainarilla - nykyisellä palvelukeskuksella - ja silloin työmatka kulki Rahavuoren ohi, mutta sen jälkeen en ole tainnut tuota Niemikyläntietä Vanhaa hautausmaata pidemmälle kulkea.

Tarina kertoo, että Rahavuorelle on kätketty aarre. Rahavuoren aarretta ei tälläkään käynnillä löytynyt, vaikka hangen kimalluksen olisi hetkittäin toivonut sellaisen olevan. Monen kurulaisen tapaan olen siellä käynyt kallion koloihin kurkkimassa, sammaleita nostelemassa ja oksia siirtelemässä, mutta aarre pysyy piilossa. Jossain tarinassa olen kuullut pirunkin äänen vuorelta kuuluneen, mutta siihen en usko, sillä kaunis näkymä Näsijärven suuntaan kohti Karjulankylää, tuulen henki ja honkien humina muistuvat mieleen mukavina muistoina. Tuskinpa me lapsetkaan sinne omin toimin useasti polkupyörillä olisi poljettu ja rinnettä ylös kiivetty, jos pirusta henkäyskin olisi kuulunut. Niemikyläntieltä päin nouseva rinne on hiukan loivempi kuin toisella reunalla Näsijärven suunnalta katsoessa, mutta kyllä jyrkempääkin rinnettä ylös kisaillen kiipeiltiin enkä muista kenenkään itseään loukanneen. Tuolloin lapsuudessa ystäväni asui Parkanontien varressa ja sieltä Männistön kylästä mäen päältä näkee suoraan edessä Rahavuoren. Kerran näimme sateenkaaren päättyvän juuri Rahavuoreen, mutta niin aarre on hyvin kätketty, että edelleen sitä taidetaan Kurussa etsiä. Rahavuoren tarinan on lauluksi kirjoittanut kurulainen Mauno Saarijärvi ja laulu on mm. hänen vuonna 1984 kirjoittamassaan kirjassa Kompaleita. Tuon kirjan mukaan sävelen Rahavuoren tarinaan on tehnyt kurulainen Matti Alakoski. 
         
         Rahavuoren tarina
          
          Rahavuori kaunis ja karu
          rinteillään louhikot.
          Ne aarteen sisälleen kätkee
          kullat ja hopeat.
          Näin kertovi vanha taru
          vainojen ajoilta,
          kuka löytää sen sieltä konsaan
          se onni on onnensa.

Rahavuori kaunis ja karu
ikihongat kertovat.
Ken tulkita voisi sen kuiskeen
aartehen löytäisi.
Mielessäni tuo vanha taru
rinteillä kuljeksin,
vain laskevan auringon säteet
rintehet kultaan saa.