Joulutarina tallin tontusta

Saunan rapulta näkee suoraan tallin ovelta toiselle

Tilta seisoi jähmettyneenä saunan rappusilla. Amanda oli vaatettanut hänet hyvin saunan jälkeen ja kietonut päälle lämpimän huivin. Jouduttuaan odottamaan kun Amanda auttoi pienempiä sisaruksia vaatetuksessa, Tilta oli ensin kiukutellut kylmyyttään eikä olisi halunnut jäädä kylmään odottamaan toisia, mutta kiukuttelu oli loppunut lyhyeen ja Tilta vaiennut ja jähmettynyt kuin seinään törmäten. Tilta vain tuijotti. Taustalla Amanda ja pojat jatkoivat pukemista.

Tilta katsoi miten se työnsi Vihtorin tallin ovea raolleen ja pienin lyhyin askelin töpötti ovelta viereisen tallin ovelle. Kädet viuhtoivat kuin vaarilla, mutta vaari se ei ollut. Vaari oli tuvassa eikä enää omin avuin kyennyt liikkumaankaan.Tilta katseli miten tuo kulkija istahti tallin korkealle kynnykselle. Se laittoi toisen käden poskelle ja nojasi siihen, toisella kädellä se alkoi syödä jotakin.
-Mun leipää, huudahti Tilta.
-Ei meillä ole täällä leipää, kohta mennään sisälle, vastasi Amanda.
-Se syö mun leipää, toisti Tilta nyt kuiskaavalla äänellä.

Mutta samassa leivän syöjä oli hävinnyt. Ja samassa Tilta unohti, että piti odottaa ja lähti juoksemaan kovaa vauhtia talolle. -Äiti, äiti, äitiiii. Se söi mun leipää. Äiti se söi mun leipää, Tilta huusi juostessaan. Amandan ei kannattanut tytön perään huudella.Tilta meni menojaan ja Amanda jäi vielä viimeistelemään pienten poikien vaatetusta tullakseen sitten heidän kanssaan perässä.

Amandan ja poikien tullessa tupaan, Tilta istui tohkeissaan jo pöydän ääressä ja Hermanni toisella puolella.
-Tilta on nähnyt tontun, sanoi Hermanni Tiltan pikkuveljille.
-Se söi mun leipää. Et uskonut Amanda sitä, vastasi Tilta, Hermanni sanoi, että se on tonttu, ihan oikeasti tonttu.

Kyllä Tilta varmasti tontun näki. Tallin nurkalla sen on nähnyt Hermannikin kerran ja Tiltan vaari. Ja myöhemmn moni muukin, mutta kun pikkuveljet seuraavina päivinä tunnista toiseen istua nököttivät välillä saunan rapulla ja välillä tallin nurkalla, eivät he nähneet tontusta vilaustakaan. En tiedä näkikö Tilta tonttua toista kertaa, mutta  monena seuraavana jouluna Tilta vei tontulle herkkupaketin ja joka kerta se paketti tallin kynnykseltä häipyi.

Tarinat tontusta liittyvät talven hämärään aikaan, usein siihen taianomaiseen sinertävään hetkeen ennen kuin aurinko laskee. Tuo Tiltankin näkemä tallitonttu on nähty Kantojärven tallin oven suussa usein joulun aikaan, mutta on tonttu muulloinkin nähty. Vihtori ja seuraajansa Polle asuivat tallissa ja siellä tontun tiedetään käyneen leipää hakemassa ja hevosille seuraa pitämässä.Tonttua on seurannut moni sukupolvi. Kerran omassa lapsuudessani haimme Antti-papan meille joulun viettoon ja kävin hänen kanssaan ennen lähtöä katsomassa tallissa Pollea. -Avaa ovi hiljaa, ettei tonttu pelästy, sanoi Antti-pappa, ja ole tarkkana, ettei Pollekaan pelästy, ettei se sotke tonttua jalkoihinsa. Niinpä edelleen lapset Kantojärvellä avaavat tallin oven hiljaa ollakseen pelästyttämästä tonttua ja kerran jos toisenkin he katsahtavat tänäkin päivänä saunan ovelta tallin suuntaan tontun nähdäkseen.