Sukututkimusharrastus on vaikuttanut myös lukemisharrastukseen. Romaanit ovat vaihtuneet sukukirjoihin ja historiateoksiin. Tosin romaaniaikakautenakin ahmin historiallisia romaaneja ja elämänkertomuksia, mutta nyt suunta kirjastossa on lähes aina suoraan historiaosastolle sukututkimusta, paikallista ja Suomen historiaa käsittelevien kirjojen hyllyille.Sotakirjoja en ennen lukenut ollenkaan, mutta nyt viime vuosina olen lukenut niitäkin vaikka kuinka. Sotakirjoihin syntyi erilainen mielenkiinto kun sukututkimusharrastuksen myötä alkoi nähdä ja kuvitella omia isovanhempiaan ja muita sukulaisia kirjojen tapahtumien keskelle.Samalla voi hahmottaa itselleen sen aikaista elämää. Sodat eläneet isovanhemmat ovat jo kuolleet, mutta tuttavapiirin ja työn kautta voin onneksi kuulla kirjojen lisäksi tarinoita ja kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat nuo ajat eläneet.
Pappani Kalle oli sotavankina Neuvostoliitossa. Ei hän kokemuksistaan puhunut eikä siitä häneltä kyselty. Nyt kysyisin, mutta se ei enää ole mahdollista. Onneksi tuosta ajasta on kirjoitettu kirjoja ja papan kanssa samassa joukko-osastossa sekä samalla vankileirillä olleita on kirjoissa haastateltu, joten papankin elämää siellä voi niiden kautta mielessään kuvitella. Heinäkuussa 1944 alkanut vankeus päättyi marraskuussa 1944 ja sen jälkeen Kurun Karjulankylään saapui vain 22-vuotias Kalle, jolla oli eliniäksi sisällään kokemus ja muisto, josta tuohon aikaan ei puhuttu. Vankeusaikaan ja sitä edeltäviin aikoihin olen perehtynyt sota-arkiston dokumenttien avulla, mutta myös kirjat ovat antaneet tietoa taisteluista ja vankeusajasta ja -paikoista. Antoisimmat näistä on itselleni olleet sotavankimatrikkelin sisältävä Teuvo Alavan, Dmitri Frolovin ja Reijo Nikkilän kirjoittama Rukiver!-suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa ja Timo Malmin Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa 1941-1944.
Sotavankeudesta kertovien kirjojen lukemisen lisäksi suosittelen mielenkiinnosta luettavaksi myös tänä vuonna ilmestynyttä Jouko Halmekosken Orjamarkkinat-huutolaislasten kohtaloita Suomessa. Kirjassa on 25 huutolaislapsen tarinaa. Kunnan elätettäväksi joutuneet lapset huutokaupattiin muiden perheiden hoidettaviksi tietyksi ajaksi kerrallaan. Halvimman hinnan tarjonnut sai lapsen, joten lasten kohtelu ei välttämättä aina ollut kovin hyvää ja olihan itse kauppatilanne lapselle varmasti kovin pelottava ja nöyryyttävä kokemus. Huutolaiskäytännön kieltävä laki tuli voimaan vuonna 1922, mutta vielä 1930-luvullakin tiedetään lapsia kaupatun. Äitini pappa Mikko oli 1800-1900-lukujen vaihteessa huutolaislapsi, mutta hänelle kävi lopulta hyvin ja hän pääsi velipuolensa, isänsä aiemmasta avioliitosta syntyneen Heikin ja tämän vaimon luokse ja eli täysin hyväksyttynä perheenjäsenenä heidän kanssaan aikuisuuteen saakka. Köyhyys ja huutolaisuusaika jättivät Mikkoonkin jälkensä ja lisäsivät sisua, jolla hän myöhemmin perheensä elätti ja sen eteen työtä teki. Mikon iloinen luonne ja huumorintaju auttoivat varmasti raskaiden asioiden käsittelyssä.
Kurulainen Veli Salin on kirjoittanut Kansalaissodan taisteluista ja tapahtumista Kurussa kirjan Kahden rintaman keskellä. Punaisten ja valkoisten taistelujen keskellä Kurun kirkonkylän ja Karjulankylän alueella eli ja asui paljon omia sukulaisiani sekä äidin että isän puolelta. Mummuni Eeva syntyi Kosken talossa kesällä 1918 ja Koskella asui tuolloin hänen vanhempiensa Iivari ja Lyyli Mäkelän lisäksi muutakin Mäkelän sukua. Millaista onkaan suvun elämä ollut tuolloin Lyyli-äidin odottaessa esikoistaan. Koskenmäen tapahtumien ohella kirjassa on mm.Esteri Karjulan muistelmia kouluikäisen tytön silmin mm. Nygårdin,nykyisen Palhoniemen kohdalla sattuneista tapahtumista. Kirjan kuvat asiaan liittyvistä asiakirjoista elävöittävät kirjaa.
Tuula Ahosen ja Hanna Pellon kirjoittamista kirjoista olenkin jo aiemmin kirjoittanut. Tuula Ahosen kirjassa Karstulan Vahangan Ahosen suku itselleni mielenkiintoisinta olivat tiedot Johan Friskistä ja jälkeläisistä, mutta kirjassa on myös elävästi kuvattu sen ajan ihmisten elämää ja arkea suvun ihmisten kautta. Hanna Pellon Lukkarin lapset on lämminhenkinen yhden suvun tarina kirjeenvaihdon kautta. Osmo Asosen kirjassa Pitäjän räätäli Johan Ahlstedt´n sukuhistoriaa on kuvien kera paljon mielenkiintoista luettavaa niin kyseisen suvun kuin Tampereen lähialueen historiasta ja elämästä. Johan Ahlstedt´n pojan Alexanderin vaimo Amanda oli kotoisin Kurun Kantojärveltä, joten kirjassa on tietoa myös heidän elämästään meille nykyisille kantojärveläisille. Kirja on antoisa luettava myös yhteiskunnan kehittymisen ja ihmisten yritteliäisyyden kuvaamisen vuoksi, vaikka varsinaisesti tietty suku ei kiinnostaisi. Urho Riihikosken Parkkuu muistoissani kertoo Kurun Parkkuun historiasta monipuolisesti ja selkeästi sanoin ja kuvin. Uolevi Nojosen kirjat puolestaan liittyvät mm.Virtain Vaskiveden ja Nojosten sukuhistoriaan, minne juureni äidinäidinäidin puolelta ulottuvat. Uolevi Nojonen on kirjoittanut myös kurulaisesta kauppiaasta Antti Toikkosesta, jonka lapsuuden koti on Lähdekorven torppa, joka on sijainnut lähellä Kantojärveä ja jonka jälkiä on vielä Kantojärventien varressa nähtävissä. Kantojärveltäkin mm. Markus Johaninpoika Hjelt oli 1860-1880-luvuilla useita vuosia Lähdekorvella renkinä.
Kirjastoista olen löytänyt lisäksi monia muita mielenkiintoisia kirjoja ja useiden sukujen sukuselvityksiä luetteloineen ja tarinoineen. Ja kun omat sukuhaarat näyttävät voimakkaasti pysyvät Kuru, Ruovesi, Virrat, Mänttä, Teisko, Ylöjärvi- alueilla niin monista näistä löytyy omiin sukuhaaroihin kuuluvia sukuja ja perheitä. Kuvat ja elävät tarinat sukuselvitysten ohella tekevät kirjoista mielenkiintoisia luettavia myös sukuihin kuulumattomille. Kirjoissa perheiden elämät kuvaavat sen aikaista elämää tietyllä alueella, joten samoja piirteitä on varmasti ollut omienkin sukujen perheiden elämässä. Kirkonkirjojen ja muiden erilaisten asiakirjojen tutkimisen lisäksi kirjat elävöittävät sukututkimusta, antavat tietoa ja luovat mielikuvia sukujentarinoiden etsimiseen. Kirkonkirjoissa näkyvät kuolemat, ripitykset yms. näkee toisessa valossa kun tietää mitä alueella, maassa ja yhteiskunnassa kulloinkin on tapahtunut. Tieto yhteiskunnan ilmiöistä ja kehityksestä, moraalikäsityksestä, kunkin ajan arvomaailmasta, uskontojen vaikutuksista, kulkutaudeista ja sairauksista, sodista jne. auttavat ymmärtämään miksi tiettyinä aikoina on toimittu tietyllä tavalla.
