Carl Herman Matinpoika Mattila 1834-1860

Isoisoisoisoisäni Kalle Hermanni - Carl Herman Matinpoika Mattila syntyi Teiskossa Leppälahden Mattilassa heinäkuussa 1834  vanhempiensa Matti (1805-1887) ja Ulrika (1812-1892) Mattilan esikoisena. Perheeseen syntyi myöhemmin vielä kaksi tyttöä Maria v.1838 (myöh.Yli-Rantala) ja Ulrika v.1841 (myöh. Iso-Tahlo) sekä kolme poikaa Matti v.1845, Manu v.1847 (myöh. Uusi-Piuhari) ja Juha v.1851). Kalle Hermannin kastoi kahden päivän ikäisenä tuolloin vuonna 1834 Teiskossa kappalaisen apulaisena toiminut Lars Johan Aejmelaeus. Kummeina olivat Matti  Matinpoika ja Maria Joosepintytär Leppälahden Karvaselta, Kuljun isäntä Johan Antinpoika ja vaimonsa Maria Matintytär sekä Mattilasta Jooseppi Matinpoika vaimonsa Greta Matintyttären kanssa. Kummeina olleiden Karvasen Matin ja Marian oma poika, tällöin jo aikuinen, oli myös nimeltään Carl Herman.Liekö sillä ollut vaikutusta nimen valintaan. Samana päivänä Teiskossa kastettiin Kalle Hermannia kaksi päivää vanhempi tyttövauva Kaitalahdesta Johannaksi.

Carl Hermannin kastemerkintä 14.7.1834

Puoliso Karoliina Wilhelmiina Yrjöntytär (s.1836) muutti Mattilaan vuonna 1856 Uusi-Piuharista. Olen useampaankin kertaan yrittänyt etsiä Kallen ja Karoliinan vihkiaikaa, mutta tuloksetta. Kun Karoliina ensimmäisen kerran on rippikirjassa merkittynä Mattilassa, on Carl Hermannin kohdalla merkintä elokuun 1856 vihkimisestä. Vihittyjen luettelosta en heitä kuitenkaan ole löytänyt.

Kalle ja Karoliina saivat kolme lasta. Vanhin, isoisoisoäitini Ida Maria syntyi joulukuussa 1856, tuona mahdollisena vihkivuotena ja Karoliinan Mattilaan muuttovuotena. Vajaat kaksi vuotta myöhemmin syksyllä 1858 syntyi poika Carl Alfred, joka kuoli  neljä vuotiaana keväällä 1863. Kolmas lapsi, Hilda Gustaava syntyi alkusyksystä 1860. Perhe asui ja lapset syntyivät Mattilassa.

Kallen ja Karoliinan avioliitto jäi lyhyeksi, sillä Kalle hukkui marraskuussa 1860 vain 26-vuotiaana. Onkohan vene kaatunut ja kylmä vesi koitunut Kallen kohtaloksi vai ovatko marraskuun heikot jäät johtaneet jäihin putoamiseen ja sitä kautta hukkumiseen? Sattuiko hukkuminen omassa rannassa vai kauempana järvellä? Näihin ei vastausta ole, mutta Kallen ruumis on kuitenkin järvestä löydetty ja hänet on voitu jo 18.päivä marraskuuta haudata. Esikoinen Ida Maria oli tuolloin kuukauden vajaa  neljä vuotta, Carl Alfred juuri täyttänyt kaksi vuotta ja Hilda Gustaava vain muutaman kuukauden ikäinen. Karoliina oli miehensä kuollessa 24-vuotias. Hän jäi Mattilaan lasten ja Kallen vanhempien kanssa, mutta vuonna 1870 hän avioitui Ruovedeltä Sarvanasta kotoisin olevan Kalle Heikinpojan kanssa ja perheeseen syntyi vielä viisi lasta; Aleksandra, Karl Erik, Miina Gunilla, Frans Matias ja Emanuel. Uuden perheen kanssa Karoliina muutti Mattilasta ensin Leppälahden Karvaselle ja sitten Kaitalahteen Toltaan Loukkulahteen. Tuolloin 14-vuotias Ida Maria ja 10-vuotias Hilda Gustaava jäivät synnyinkotiinsa Mattilaan. Carl Alfredhan oli kuollut kaksi ja puoli vuotta isänsä kuoleman jälkeen.

Carl Herman haudattiin 18.11.1860.

Kalle Hermannin ja Karoliinan tyttäristä vanhin Ida Maria (1856-1928) avioitui kurulaisen Kalle Henrik Yrjönpoika Haapasen (1858-1929) kanssa 1877. Perhe asui Teiskossa Pengonpohjassa, joka nykyään on Ylöjärveä ja käyttivät sukunimeä Uotila. Ida ja Kalle saivat seitsemän lasta; Kaarle Jaakko myöh. Keskinen (1878-1954), Heikki Uotila (1881-1942), Ida myöh. Rantala (1882-1963), Anna Maria myöh. Kantojärvi(1885-1943), Hilma Josefiina myöh. Yli-Hankala (1887-1958), Aleksiina myöh. Nieminen (1889-1969) ja Miina Amanda (1892-). Lapsista Anna Maria Kantojärvi on isäni mummu.

Nuorempi sisaruksista Hilda Gustaava (1860-1933) muutti kotoaan Ikaalisten Juhtimäkeen Sydänlammin torppaan. Hänet vihittiin marraskuussa 1879 aiemmin Sydänlammille vävyksi tulleen ja leskeksi jääneen Ikaalisten Liitiältä kotoisin olleen Taavetti Maurits Matinpojan (1846-1915) kanssa. Taavetilla oli lapsia jo ensimmäisen puolisonsa kanssa ja Hildan kanssa he saivat kaksitoista lasta; Iida Sydänlammi (1880-1964), Kaarle Sydänlammi (1882-), Hilda Maria myöh.Kässälä (1884-), Hulda Ulrika myöh.Loimala (1885-), Arvo Maurits Sydänlammi (1887-1952), Hilma Josefiina (1889-), Lempi Ellen myöh. Hankala (1892-), Helmi Lyydia myöh.Lehtonen (1894-1967), Olga Johanna Sydänlammi (1896-1906), Aili Dagmar (1898-) ja Linnea Emilia myöh. Grönlund (1901-). Hildalle oli lisäksi syntynyt  vielä Teiskossa ollessa avioton tytär Ida vuonna 1878, mutta pieni tyttö kuoli vajaan vuoden ikäisenä alkuvuodesta 1879.

Kalle Hermannin omasta lyhyestä elämästä huolimatta hänen kaksi tytärtään ovat jatkaneet sukua näihin päiviin saakka ja edelleen suurin osa heistä taitaa asua lähellä Kallen synnyinseutua. Omasta sukututkimuksestani laskin jälkeläisiä olevan 166 ja ylikin, sillä kaikki nykypäivän suvun jäsenet eivät minulla ole tiedossa.  Eilen tapasin Ikaalisten torilla yhden sukulaisen, jonka äiti Kaarina oli Antti-pappani pikkuserkku. Minä olen Ida Marian jälkeläinen ja hän Hilda Gustaavan. Puhuimme suvun yhteisistä piirteistä, joita kumpikin tunnistimme. Olisipa mukava tietää osuiko niistä jokin Kalle Hermanniinkin.

Rippilapsia 1895

Sukututkijalle mielenkiintoisia tiedonlähteitä ovat myös seurakuntien rippilasten luettelot, joihin merkittiin kunakin vuonna rippikoulun suorittaneet henkilöt. Luetteloihin kirjattiin myös rippikoululaisten lukutaito ja Katekismuksen osaaminen. Mieleeni on Kurusta jäänyt vuoden 1895 rippikoululaiset, sillä tuolloin kesäkuun 24.päivänä Kurun kirkossa pääsi ripille kaksi isoisoisääni; Antto Kantojärvi (1879-1934) ja Iivari Mäkelä (1879-1947) sekä kolme muuta tuolloin ns.lähisukuun kuulunutta nuorta. Samassa kirkossa pääsin itse ripille 86 vuotta myöhemmin.

Iivari Kallenpoika Mäkelä oli Kurusta Hainarinkylästä Mäkelän torpasta Kalle Antinpoika (1825-1902) ja Anna Eveliina Matintytär (s.1841 os.Leppämäki) Mäkelän poika. Iivari oli tuolloin ripille päästessä 15-vuotias ja täytti 16-vuotta syyskuussa. Antto Emil Kantojärvi Kurun Petäjälamminkylästä Kantojärven torpasta oli jo tammikuussa täyttänyt 16-vuotta. Hänen vanhempansa olivat Matti (1857-1895) ja Edla Karoliina Kantojärvi os.Siukola (1853-1921). Samana vuonna kun Antto pääsi ripille, oli Kantojärvellä myös surua, sillä Anton isä Matti ja Anton nuorin sisar Elsa kuolivat keväällä muutaman kuukauden välein.

Sekä Iivari Mäkelä että Antto Kantojärvi olivat molemmat isäni pappoja. Tuolloin kesällä 1895 rippikoulua käydessään nuoret miehet, torpan pojat  Hainarinkylän Mäkelästä ja Petäjälamminkylän Kantojärveltä eivät osanneet varmaan aavistaakaan, että vuosien kuluttua heidän perheensä yhdistyisivät, kun Iivarin tytär ja Anton poika perustaisivat yhdessä perheen. Iivari vihittiin Lyydia Aleksandra Aallon (1891-1963) kanssa ja Antto Anna Maria Uotilan (1885-1943) kanssa. Iivarin ja Lyydian esikoinen Eeva Vuokko Esteri (1918-1968) ja Anton ja Annan seitsemästä lapsesta keskimmäinen, vanhin poika Antti Henrik (1912-1976) vihittiin kesällä 1939. Eeva ja Antti Kantojärvi ovat siis isovanhempani. 

Tuolloin kesäkuussa 1895 ripille päässeiden joukossa olivat myös Anton sukulaiset Eevertti Hytönen Riuttaskylästä sekä Karjulankyläläiset Toivo Siukonen ja Anna Sammalisto. Eevertti Hytönen ja Antto Kantojärvi olivat pikkuserkkuja. Heidän isänsä Matti Gabrielinpoika Hytönen (s.1849) ja Matti Johaninpoika Kantojärvi olivat keskenään serkkuja. Matti Gabrielinpojan isä Gabriel Jeremiaanpoika Hytönen (1823-1868) ja Matti Johaninpojan äiti Greta Leena Jeremiaantytär Kantojärvi os.Hytönen (1831-1900) olivat sisaruksia. Toivo Herman Siukonen, Anna Augusta Sammalisto  ja Anton äiti Edla Kantojärvi os. Siukola olivat keskenään serkuksia. Edlan äiti Greta Liisa Siukola (1828-1890), Toivon isä Josua Siukola myöh.Siukonen (1849-1923) ja Annan äiti Maria Sammalisto os.Siukola (s.1842) olivat sisaruksia Ruovedeltä Siikalahdesta Siukolasta. Toivon isä Josua Siukonen toimi Kurussa Karjulankylässä räätälinä ja äiti oli Hilma Adolfina Kallentytär os.Polviander (1843-1916). Annan vanhemmat olivat Maria ja Kalle Sammalisto ent.Jusenius (1834-1888).

Rippilasten luettelosta selviää, että kaikki nämä viisi vuonna 1879 syntynyttä rippikoululaista  Antto, Iivari, Eevertti, Toivo ja Anna osasivat lukea ja olivat rippikoulussa selviytyneet Katekismuksesta sekä kirkkohistoriasta. Rippipappina heillä oli August Mauri Numminen (1857-1945), joka toimi Kurussa kirkkoherrana vuosina 1893-1945. Rippilasten luettelon lopuksi kirkkoherra on luettelon loppuun lisännyt alla olevassa kuvassa olevan tekstin; "Yllä olevat lapset uusivat kasteliittonsa ja kävivät ensikerran Herran ehtolllisella Kurun kirkossa kesäkuun 24 päivänä 1895. A.M.Numminen". August Mauri Numminen oli aloittanut Kurussa kirkkoherrana muutama vuosi aiemmin vuonna  1893 ollen Kurun ensimmäinen oma kirkkoherra, vaikka Kurun kappeliseurakunta oli itsenäistynyt Ruoveden seurakunnasta jo 1872.

Kurun kirkon vaiheilta 1781-1981- kirjassa kerrotaan, että tuolloin 1890-luvulla kirkkoherra Nummisen aikaan rippikoulu kesti kuukauden, josta kaksi viikkoa käytiin syksyllä ja kaksi keväällä. Ennen juhannuksena tapahtuvaa konfirmaatiota pidettiin pappilan pirtissa pääsykuulustelu. Jos ei päässyt läpi, seuraava mahdollisuus konfirmaatioon oli syksyllä. Katekismustuntien ja kirkkohistorian lisäksi rippikoulussa opetettiin jumalanpalveluksen keskeiset messut ja virsiä. Tuohon aikaan ei ripille päässeille vielä ollut tapana antaa kukkia tai lahjoja, mutta muuten  ripille pääsy oli vakava ja juhlava tilaisuus, jota varten puhdistauduttiin edellisenä päivänä ja rippiaamuna ei syöty ennen kirkkoon menoa. Tytöillä oli vaalea tai tumma leninki varalllisuudesta riippuen ja niillä pojilla, joille oli pystytty hankkimaan, oli tumma puku.

Kirkonmäelle oli tuolloin kokoontuneena paljon sukuani. En tiedä ketä paikalla oli, mutta luulisin Toivon, Annan ja Anton vanhempien tavanneen, myös Eevertin vanhempien kanssa, sillä Hytöseltä kotoisin ollut Anton mummu Greeta Leena Kantojärvi meni Johan Kantojärven (1830-1864) kuoltua uudelleen naimisiin Edla miniänsä enon Emmanuel Siukosen myöh.Kantojärven (1845-1929) kanssa ja näin nämä kolme sukua liittyivät toisiinsa myös tätä kautta. Kun näiden neljän sukulaisnuoren joukkoon vielä lisätään Iivari, jonka tytär aikanaan yhdisti myös hänet näihin sukuihin, niin en voinut olla kuvittelematta sukulaisiani tummissa kirkkovaatteissaan ja huiveissaan tutulla Kurun kirkon pihamaalla vaihtamassa kuulumisia ja katsomassa nuorten ripille pääsyä juhannuksena 1895.

Muistan sua joulukortilla...

Joulukortteja kuten muitakin postikortteja on mukava saada, vaikka liian harvoin ja vähän niitä tulee itse lähetettyä. Itse lähetän muutamia joulukortteja ja satunnaisesti joitakin onnittelukortteja. Matkoilta tulee lähetetyksi perheenjäsenille postikortteja matkatervehdyksenä. Sukututkimusharrastus on saanut minut myös keräämään vanhoja kortteja. Niissä kiinnostavat itse kortin lisäksi kortinlähettäjät ja saajat sekä mikä on ollut syy tai tilanne kun kortti on lähetetty. Onpa jostakin kortista selvinnyt asuinpaikkakin. Monesta postikortista on voinut lukea erilaisia sattumuksia ja tapahtumia arjen elämästä, kuten eräässä postikortissa Aino-tätini koulukaveri kertoi ettei ollut ollut koulussa kun oli polttanut jalkansa kiukaassa tai postikorteista on saanut lukea koti-ikävästä, Tampereen markkinoista tai niissä on voitu vastaanottajalle ilmoittaa millä linja-autolla tai laivalla sovittu paketti on lähetetty esimerkiksi äidiltä tyttärelle Muroleesta Tampereelle tai Kurusta Ruovedelle. Korttien terveisten kautta saa tietoa ihmisten välisistä suhteista ja kanssakäymisestä. Ja onpa jonkun kortin lähettäjien nimiluettelosta selvinnyt nimiä perheenjäsenistä tai yhteyksistä eri perheiden välillä.

Hyvää Joulua äidille toivoo Hilda ja Antti

Ensimmäinen tunnettu joulukortti painettiin Englannissa 1843, kun liikemies Henry Cole sai idean painattaa tuhannen kortin erän joulutervehdyksiä ystävilleen ja liiketuttavilleen. Kortti tuli painosta mustavalkoisena ja väritettiin sen jälkeen käsin. Tämän ensimmäisen joulukortin kuvassa perhe tai  muu vastaava ihmisjoukko viettää joulua iloisissa, jopa riehakkaissa tunnelmissa joulupöydän ympärillä. Kortti sai tuolloin osakseen kritiikkiä siitä, että kuvassa nainen tarjoaa viinilasista juotavaa pikkulapselle. Jotkut arvelevatkin, että kuvan aiheuttama kohu edesauttoi painettujen joulukorttien määrän lisääntymiseen seuraavana vuonna. Suomessa ensimmäisiä joulukortteja alettiin lähettää 1870-luvulla ja vanhin täällä lähetetty kortti tunnetaan vuodelta 1871. Perinteisiä joulukorttien kuva-aiheita ovat olleet ennenkin mm.tontut, joulupukki, kuusenhaku, joulukuusi, enkelit, kynttilät sekä perheiden joulunviettoa kuvaavat ja uskonnollisiin joulun tapahtumiin viittavat kuvat. Aluksi korttien kuvissa oli nykypäivään verrattuna paljon enempi koristeellisia, kimaltelevia ja kiiltokuvamaisia esineiden kuvia eikä kuva-aihe välttämättä ollut niin jouluinen  kuin myöhemmin. Kuvassa saattoi olla esimerkiksi lapsia jakamassa ruusuja kuten oheisessa kortissa, jonka Anna-äiti on saanut 1910-luvun lopussa lapsiltaan Hildalta ja Antilta hyvän joulun toivotuksena. 

Kirjoitustaidon parantuessa sekä postitoiminnan ja liikenteen kehittymisen myötä korttien lähettäminen yleistyi nopeasti. Aluksi kortteja lähetettiin sukulaisille ja läheisille ystäville. Myös omassa vanhojen korttien keräilylaatikossa suurin osa korteista paljastuu sukulaisten tai naapureiden lähettämiksi. Lähetettyjen korttien perusteella myös serkut muistivat toisiaan ja pitivät paljon yhteyttä toisiinsa. Ruovedeltä Salmen veljekset ovat lähettäneet Kantojärvelle serkulleen Sepolle useana jouluna joulukortin, joista eräässä luultavasti 1940-luvulla annetussa kortissa on lapsen käsialalla kirjoitettu myös hauska korttiin sopiva jouluruno; "Hauskaa joulua Sepolle! Auta Aatami raukkaa, Aatami laukkaa että tallukat paukkaa. t.Olli.S."  Ollin ja Sepon äidit Hilma ja Taimi olivat sisaruksia. Vuonna 1961 sai Aino Kantojärvelle kauniilla nuoren naisen käsialalla kirjoitetun joulukortin serkultaan Seijalta Virroilta. Seijan äiti Taimi ja Ainon isä Antti olivat sisaruksia. 1930-luvulla on Hilda saanut joulukortin Kantojärvelle serkultaan Martalta. Hildan äiti Anna ja Martan äiti Ida olivat sisarukset Teiskosta Uotilasta.

Sepolle Ollilta

Ainolle Seijalta

Hildalle Martalta

Nämä Ollin, Martan ja Seijan lähettämät kortit serkuilleen sekä Hildan ja Antin kortti äidilleen ovatkin neljä seuraavaa tarinaa joulukorttitarinoissani, joista aiemmat löytyvät selaamalla blogin kirjoituksia taaksepäin. Minkähänlaisia tarinoita tulevaisuuden sukututkija saa uudemmasta korttikokoelmastani. On siellä paljon kortteja sediltä ja tädeiltä, enoilta ja serkuilta sekä muilta sukulaisilta, mutta myös monilta ystäviltä ja tuttavilta. Nykypäivän joulukorteista tulevaisuuden sukututkija voi löytää monesta myös valokuvia lähettäjistä ja heidän lapsistaan tai lemmikeistään. Omia läheisiä ihmisiä on mukava muistaa ja tervehtiä joulukortilla. Aunen Helsingistä serkulleen Antille Kuruun Kantojärvelle lähettämästä kortista osui silmiini kaunis jouluruno, joten omissa tämän vuoden joulukorteissani lukee;

Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun,
katselen tähtien hopeista nauhaa,
se tuo jouluun lämpöä, rauhaa!

Joulu 1906

Jouluna 1906 Antto (1879-1934) ja Anna (1885-1943) Kantojärvi olivat olleet naimisissa kaksi ja puoli vuotta. He asuivat Kurussa Petäjälamminkylässä Ala-Paappasen talon Kantojärven torpassa, missä Anton sukua oli asunut jo 1800-luvun alusta alkaen.  Kesällä 1904 vihityn pariskunnan esikoinen Hilma Vilhelmiina oli syntynyt keväällä 1905 ja oli nyt sitten tänä jouluna 1½-vuotias. Pikkusisko Hilda Johanna syntyi alkukesästä 1907, joten jouluna Anna-äiti oli raskaana.

Tuona vuoden 1906 jouluna perhe sai viereisen joulukortin Annan sisaren Idan perheeltä, Rantaloilta. Ida oli Kalle ja Ida Uotilan lapsista kolmanneksi vanhin ja Anna-sisartaan kolme vuotta vanhempi. Ida (1882-1963) oli naimisissa Kalle Rantalan (1880-1950) kanssa ja tuolloin jouluna 1906 heillä oli myös yksi tytär, vajaa kaksi vuotias Anna. Myös Idan toinen tytär Martta syntyi seuraavana kesänä, joten sisarensa tapaan hänkin oli tuolloin jouluna jo raskauden alkuvaiheilla.

Torppari Antto Kantojärven perheelle osoitettu kortti on lähetetty osoitteella Paappasenkylä Kuru. Kortissa on kaksi leimaa 21.XII.06 Toikko ja 22.XII.06 Kuru. Suomi oli tuolloin Venäjän vallan alla, joten postileimoissa paikkojen nimet ovat myös venäjäksi ja postimerkki on venäläinen. Rantaloiden koti oli paikalla, joka ajan saatossa on kuulunut niin Teiskoon, Ylöjärveen kuin Viljakkalaan eikä Kurunkaan raja kaukana ole, joten tuolta paikalta on varmasti asioitu myös Kurun suunnassa ja juuri Toikolla, missä tuolloin sijaitsi kauppa ja posti.

Tämä yhdestoista joulukortti blogini joulukorttitarinoissa ilahdutti Kantojärvellä Anton ja Annan perheen lisäksi myös tuolloin vielä kotona Kantojärvellä asuneita Anton sisaruksia Huldaa ja Lahjaa ja saattoipa kotiin joulunviettoon ollut saapunut muitakin jo kotoa lähteneitä sisaruksia, varsinkin Hilja ja Olga, joilla ei vielä tuolloin ollut omaa perhettä. Perheeseen kuuluivat vielä tuolloin myös Anton äiti Edla sekä Manu-vaari, joka oli Anton Greta Leena-mummun uusi puoliso Juho-vaarin kuoltua jo Anton Matti isän ollessa pieni. Manu-vaari oli lisäksi Edlan eno, joten varmasti tämänkin sukulaissuhteen vuoksi Manu oli monen lapsen pidetty vaari omien vaarien kuoltua nuorina. Anton lapset puhuttelivat häntä Manu-vaarina ja ehtihän hän nähdä kaikkien Annan ja Anton lastenkin vielä kasvavan ja aikuistuvan ennen kuolemaansa 1929 ja tuolloin vuonna 1906 joulua viettävän 1½-vuotiaan Hilman ensimmäisen lapsenkin vauvana parikymmentä vuotta myöhemmin. Oma Antti-pappani syntyi Anton ja Annan perheeseen kuusi joulua myöhemmin. Hilman, Hildan ja pappani lisäksi muita lapsia olivat Saimi, Taimi, Toivo ja Väinö. Jouluna 1906 torpan tuvassa leikki kuitenkin vain yksi lapsi, joten joulukortin kuvan iloisten lasten tavoin varmasti myös pieni Hilma-tyttö ilahdutti  joulua viettävää torpan aikuisjoukkoa.

Pyhä nyt on jouluyö

Anna Maria Kantojärvi os. Uotila (1885-1943) sai jouluna 1939 joulukortin Kuruun Kantojärvelle Länsi-Teiskosta veljensä perheeltä. Emäntä Anna Kantojärvelle osoitetussa kortissa on takana itse kirjoitetulla, todennäköisesti veljenvaimon Marjaanan (1873-1952) käsialalla teksti "Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta toivoo Keskiset". Kortti on leimattu 22. joulukuuta 1939 Länsi-Teiskossa. Annan isoveli, Uotilan Kallen (1858-1929) ja Idan (1856-1928) lapsista vanhin Kalle Jaakko (1878-1954) otti perheen perustettuaan sukunimen Keskinen. Kortin etupuolella toivotetaan myös rauhallista joulua toivotukseen sopivalla kuvalla, missä taivaalta joulutähti loistaa kylän yllä valaisten erityisesti kirkkoa.

Tämä seitsemännen päivän joulukortti jatkaa muutama päivä sitten tässä blogissa aloitettua joulukorttitarinoiden sarjaa ja siihen sopii hyvin Eino Leinon runo; Mökit nukkuu lumiset, nukkuu hankitantereet, tuikkii taivaan tähtivyö, pyhä nyt on jouluyö.

Ikaalisten Ala-Helteeltä Kurun Kantojärvelle

Aiemminkin olen kertonut, että sukututkimusta aloittessani ja Ikaalisiin muutettuani ajattelin, että minulla ei ole täällä sukua eikä sukujuuria. Nopeasti alussa selvisi, että yksi esiäideistäni eli Kantojärvelle Johanin puolisoksi 1800-luvun alussa tullut Justiina Simontytär oli kotoisin Ikaalisten Juhtimäestä Peuraniemestä. Matkan varrella sukua on löytynyt enempikin esivanhempien sisarusten kautta varsinkin juuri tuolta läheltä Kurun rajaa Juhtimäestä, Sisätöstä ja Röyhiöstä. Peuraniemen lisäksi olen löytänyt esivanhempia Juhtimäestä Toivoselta ja Röyhiöstä Iso-Iidulta jatkuen niiden lasten kautta Ala-Helteelle, sieltä Kuruun ja nyt minun ja toisen sukulaisperheen mukana takaisin Ikaalisiin.

Ala-Helteeltä Antti Matinpojan (1701-1779) ja Liisa Erkintyttären (1711-1791) pojan Mikon (1742-1819) kautta sukujuureni kulkeutuvat kahta eri reittiä Kurun Petäjälamminkylään Kantojärvelle. Mikko syntyi tämän Juhtimäen Toivoselta ja Röyhiön Iso-Iidusta kotoisin olleen Ala-Helteen talon isäntäparin neljäntenä lapsena. Vuonna 1774 Mikko Antinpoika vihittiin kurulaisen Ristaniemen talon tyttären Marian (1753-1845) kanssa. Mikko muutti vävyksi Ristaniemeen ja vuodesta 1781 alkaen hän myös isännöi taloa. Mikko Antinpojan ja Maria Juhontyttären lapsista Liisa (1778-1853) ja Yrjö (1781-1834) ovat molemmat esivanhempiani.

Liisa Mikontytär vihittiin marraskuussa 1806 Kurun Toikon Leppälahden torpan pojan Matin (1782-1849) kanssa ja Liisa muutti Ristaniemestä Leppälahteen. Heidän tyttärensä Ulrika (1812-1892) vihittiin v.1828 Teiskon Leppälahden Mattilasta kotoisin olleen Matti Matinpojan (1805-1887) kanssa. Heidän esikoisensa Carl Herman syntyi heinäkuussa 1834 ja vihittiin aikanaan Uusi-Piuharilta kotoisin olleen Karoliina Vilhelmiinan kanssa. Carl Hermannin ja Karoliina Vilhelmiinan esikoinen Ida Maria (1856-1928) löysi puolisonsa Kurusta Haapaselta. Ida Maria ja Carl eli Kalle Henrik vihittiin syyskuussa 1877 ja heille syntyi seitsemän lasta; Kalle Jaakko v.1878, Heikki v.1881, Ida v.1882, Anna Maria v. 1885, Hilma Josefiina v.1887, Aleksiina v.1889 ja Miina Amanda v.1892. Kalle ja Ida ottivat perheelle käyttöön sukunimen Uotila. Tyttäristä Anna Maria vihittiin v.1904 Antto Emil Kantojärven kanssa ja Anna Maria muutti Kantojärvelle emännäksi. Anna ja Antto Kantojärven poika Antti on pappani.

Liisan kolme vuotta nuorempi veli Yrjö Mikonpoika Ristaniemestä vihittiin vuotta aiemmin kuin sisarensa kesäkuussa 1805 Teiskon Paksulasta kotoisin olleen Anna Yrjöntyttären (1782-1856) kanssa. Yrjöstä tuli isänsä Mikon jälkeen Ristaniemen isäntä. Yrjön ja Annan tytär Anna (1810-1887) sai aviottoman lapsen Greta Lisan maaliskuussa 1828 18-vuotiaana. Tyttären syntymästä seuraavana vuonna Anna vihittiin Kurun Haapasen torpanpojan Markus Yrjönpojan (1805-1881) kanssa. Anna ja Markus muuttivat lastensa kanssa Teiskon kautta Ruovedelle ja asettuivat siellä Siikalahteen Siukolan torppaan. Vanhin lapsista Annan tytär Greta Liisa (1828-1890) jäi aikanaan asumaan Siukolaan puolisonsa Adolf Joakimin (1822-1886) kanssa ja heille syntyi 1853 tytär Edla Karoliina, joka kesäkuussa 1877 vihittiin Matti Johaninpoika Kantojärven kanssa. Edla ja Matti ovat edellellä mainitun Antto Kantojärven vanhemmat. Antti-pappani ja isäni Kaukon jälkeen olen siis kymmenennettä sukupolvea Ala-Helteen Antin ja Liisan jälkeläisiä näiden kahden sisaruksen kautta.

Alla olevissa kuvissa on Edla Karoliina Kantojärvi (1853-1921) os. Siukola ja Anna Maria Kantojärvi (1885-1943) os.Uotila, jotka olivat molemmat Kantojärven miniöitä ja emäntiä sekä keskenään anoppi ja miniä, mutta heillä oli myös yhteiset sukujuuret Kurun Ristaniemessä ja sitä kautta Ikaalisissa Ala-Helteellä. Kumpikin naisista vaikutti vahvasti elämään ja ihmisiin Kantojärvellä. Edla 44 vuotta ja Anna 39 vuotta, mistä yhteistä aikaa heillä oli 17 vuotta.

Edla Karoliina Kantojärvi

Anna Maria Kantojärvi

Teiskon hautausmaalla

Teiskon kirkko, hautausmaa ja ympäröivä maisema Kirkkojärven rannalla Tampereella ovat yksi kauniista maisemista alueella. Matti Åkerblomin rakentama kirkko on kolmas kirkko Teiskossa. Se otettiin edellisen kirkon huonon kunnon takia käyttöön jo vuonna 1787, mutta varsinaisesti se valmistui 1788. Kirkon vieressä oleva kellotapuli rakennettiin kymmenen vuotta myöhemmin. Kaunis pieni punainen puukirkko, vehreä puistomainen historian havinaa henkivä hautausmaa ja alapuolella siintävä Kirkkojärvi ovat suomalaista kulttuurimaisemaa parhaimmillaan.

Kirkon ja hautausmaan olin kyllä nähnyt ennenkin. Nehän eivät näy isommalle ohikulkutielle, vaan sinne on erikseen koukattava, mutta muistan lapsena olleeni kummitätini, äitini serkun Riittan ja hänen lapsiensa, pikkuserkkujeni kanssa pyöräilemässä tuolla alueella heidän asuessaan Teiskon Terälahdessa. Nyt halusin maiseman ohella nähdä myös vanhoja hautoja ja löytää ripauksen kosketusta Teiskon sukujuuriini. Teiskon hautausmaa on otettu käyttöön myös tuolloin 1787 ja se on Tampereen vanhin hautausmaa, minkä aisti astuessaan kivimuurin sisäpuolelle, sillä kirkon läheisyydessä oli vieri vieressä vanhoja mielenkiintoisia hautakiviä ja rautaristejä aitauksineen ja teksteineen.

Esivanhempani Matti Juhonpoika (1643-1715) ja Vappu Antintytär asustivat Teiskon Paksulassa 1600-luvun lopulta 1700-luvun alkuun. Matti Juhonpoika itse oli kotoisin Teiskon Teiskolasta. Heidän poikansa Jooseppi (n.1682-1751) asusti vaimonsa Teiskon Rikalasta kotoisin olleen Maria Yrjöntyttären (1682-1742) kanssa Teiskon Terälahdessa. Joosepin ja Marian pojanpojanpojan tytär Anna Yrjöntytär (1782-1856) muutti Teiskosta Kuruun Ristaniemeen, missä syntyi pappani Antti Kantojärven mummun Edla Kantojärven os. Siukolan mummu Anna Yrjöntytär vuonna 1810. Myös tämän Kurun Ristaniemessä syntyneen esiäitini Anna Yrjöntyttären (1810- 1887) isän Yrjö Mikonpojan (1781-1834) suku oli kotoisin Teiskosta. Hänen isoäitinsä Marja Heikintyttären (1720-1810) kautta esivanhempieni juuret kulkeutuvat Teiskoon Sorrille ja Kiimajoelle.

Teiskolaisten juurien selvittämistä helpottaa se, että kirkonkirjoja on saatavilla 1600-luvultakin ja alueelta on paljon tehty sukututkimusta eri suvuista. Hankaluutta on tuonut se, että välillä on kartankin avulla pitänyt selvittää missä mikäkin paikka on, sillä Teiskon rajat ovat vuosien saatossa vaihtaneet paikkaa useaankin kertaan. Esimerkiksi rippikirjoissa eri aikoina Teiskoon merkittyjen talojen ihmisten  asuinpaikat ovat olleet muuallakin kuin siinä Teiskossa, jonka me tämän päivän ihmiset Teiskoksi miellämme. Mm. Kurun, Länsi-Teiskon ja Ylöjärven alueella on niitä paikkoja ja taloja, joita 1600-1800-luvun Teiskon rippikirjoihin on merkitty. Mutta niinhän ne rajat jatkavat muuttumistaan meidänkin aikana. Kurua ja Viljakkalaakin pitäisi opetella hahmottamaan osana Ylöjärveä.

Tällä kertaa en esivanhempieni hautakiviä löytänyt, mutta samalla nimellä olevia kyllä useampia, joten nyt on mielenkiintoista selvittää miten löydetyt 1800-luvulla kuolleet ihmiset liittyvät aiemmin ja tuolloin eläneisiin esivanhempiini. Teiskon hautausmaalta sen sijaan löytyy edellä mainitun Edla Kantojärven ja puolisonsa Matti Kantojärven tyttären Hulda Maria Kukkolan os.Kantojärvi (1889-1940) hauta sekä hänen puolisonsa Väinön ja lastensa Väinö Kaarle Heikki eli Kalle Kukkolan ja Eva Maria Kukkolan haudat. Hulda muuten aikanaan tapasi puolisonsa Väinön heidän ollessa töissä Teiskon Kulkkilassa, joka sekä talona että hautausmaalla nimiä etsiessä kiinnostaa myös sen vuoksi, että Kulkkilasta on lähtöisin Huldan veljen Antto Kantojärven vaimon Annan sukuhaaroja 1700-luvulta. Anna Maria Kantojärven os. Uotila (1885-1943) äidin Ida Marian (1856-1928) isoisomummu Sophia Mikaelintytär syntyi Kulkkilassa 1780, mistä hän sitten muutti vuonna 1801 vietettyjen häiden jälkeen Teiskon Leppälahteen Mattilaan puolisonsa Matin kanssa.

Lämpimin terveisin...

21.12.1909 kirjoitti Aleksiina (1889-1969) Nieminen os. Uotila sisarelleen Anna (1885-1943) Kantojärvelle os. Uotila joulutervehdyksen Tampereelta. Jouluaiheisessa kortissa on hauskasti äiti kolmen tyttären kanssa ja yhdellä kortin tytöistä on nukenvaunut, joten tulee mieleen, että Aleksiina on valinnut kortin juuri sisarensa Annan elämää ajatellen, sillä Annalla oli juuri tuona jouluna kolme tyttöä; Hilma, Hilda ja Taimi. Kortin kirjoituksessaankin  Aleksiina viittaa Hildaan ja nukenvaunuihin.  Tuona jouluna Aleksiinan oma poika, esikoinen Heikki oli kuukauden vanha ja Annan tytöt Hilma 4-vuotta, Hilda 2-vuotta ja Taimi vuoden vanha. Kortissa mainittu Penkon (Rantalan) Iida (1882-1963) on Annan ja Aleksiinan sisar ja Kalle Rantala hänen puolisonsa. Aleksiina eli Siina kirjoittaa:

"Näin hauskaa joulua sinulle. Hiltu on saanut pukilta nuken ja vaunut. Minulla on hyvänlainen poika. Sen nimi on niin kuis tiedät Heikki Olavi. Täällä on semmoista yhtäläistä. Penkon Iida ja Kallekin kävivät markkinoilla. Tule sinäkin kevättalvella. Täällä on hauskaa. Terveisiä nyt oikeen paljon meiltä kaikilta. Heikkikin lähettää serkuilleen. Hyvästi. Voi hyvin. Kirjoita joskus vaikka minä laiska vastaan olen.Eikä nyt muuta ole. Lämpimin terveisin Siina ja Kalle."

Uotilan sisaruksista myös Hilma (1887-1958) Yli-Hankala os. Uotila kirjoitti kortteja sisarelleen Anna Kantojärvelle. Anna sairasti tuolloin ja  halvaantumisen vuoksi tarvitsi apua, joten Kantojärvellä oli isäntäparin Antin ja Eevan lisäksi myös Annan tytär Hilda häntä hoitamassa. Jouluna 1941 Hilma  kirjoittaa:

"Suovaniemellä 21.12.-41 Rakkaat siellä, monet terveisemme täältä. En tiedä minkälaisissa voimissa sinä nyt olet, muistan sinua kovin usein ja toivon, että vielä paranet. Kirjoita minulle joskus. Voikaa parhaiten. Terveisiä Antille ja Eevalle ja Hildalle.Terveisin Hilma, Arvo ja Mikko" 

27.4.1945 kirjoitti edellä mainitun Annan tytär Taimi Petäjä (s.1909-2000) os. Kantojärvi sisarelleen Hilda (1907-1988) Kantojärvelle (myöh. Maatemaa) kortin Virroilta, missä Taimi perheensä kanssa asui. "Sisko hyvä! Lämpöiset terveisemme. Olen jo ajatellut onko sinua enää olemassakaan, on niin pitkä aika kun on mitään kuulunut. Nyt olen kirkolle lähdössä. Haen sen paketin postista. Sitten kirjoitan kirjeen. Jos sitten on minulla jotain asiaakin. Olen hiukan suunnitellut käydä Kurussa. En tiedä tuleeko mitään. Paljon paljon terveisiä Taimi ja perhe"

Annan pojat Toivo (1916-1980) ja Väinö (1919-1984) Kantojärvi ovat lähettäneet rintamalla olleessaan paljon korttitervehdyksiä kotiin Kantojärvelle. Juhlapyhien ja merkkipäivien lisäksi kortteja on tullut muutenkin kuulumisten kertomiseksi. Äidin ja sisarusten lisäksi kortteja rintamalta on saanut Taimi-sisaren poika Seppo Kantojärvi (1932-1993), joka lapsuudessa vietti paljon aikaa Kantojärvellä. 29.6.1942 Toivo kirjoittaa rintamalta Sepolle:

"Päivää Seppo. Terveiseni sinulle täältä jostain kaukaa. Mitä sinun rauhaasi kuuluu näin kesäloman aikana. Työssä varmaan olet ollut ahkerasti siitä saakka kun koulu loppui. Ja onhan sinulla kuulemma siellä työmaa kun vaan muistat sen pitää hyvässä kunnossa. Minä tulen täältä aikojen päästä katsomaan miten ahkera olet ollut siellä. Poikkean tullessani Väinöä katsomassa etteikö hän pääse lomalle sieltä kivikylästä. Niin ei tänne ihmeitä kuulu tällä kertaa. Siis terveisiä paljon sinulle ja toisille. Kuulemiin Toivo"

Sukututkija Länsi-Teiskon hautausmaalla

Länsi-Teiskon kappeli keväällä 2011

Tänään ilmestyneessä Kurun Lehdessä Juhani Latoniemi kirjoittaa länsi-teiskolaisten haaveesta saada oma kirkko. Lehden kirjoitus sai minut kaivelemaan esiin Länsi-Teiskoon liittyviä suvun asioita ja kuvia. Kirkon sijaan Kurussa, nykyisin siis Ylöjärvellä, on hiljattain vietetty hiukan etukäteen Länsi-Teiskon ruokoushuoneen 45-vuotisjuhlaa. Rukoushuone vihittiin käyttöön 25.9.1966. Länsi-Teiskossa on ollut hautausmaa vuodesta 1924 ja samana vuonna on rakennettu myös kappeli. Kellotapuli on rakennettu vuonna 1928.  Jo 1920-luvulla Länsi-Teiskossa haaveiltiin omasta kirkosta ja 1940-50 - luvuilla kirkkoprojekti etenikin, mutta varojen puuttuessa kirkon sijaan valmistui rukoushuone.

Länsi-Teiskon  rukoushuone, hautausmaa ja kappeli on tullut minulle tutuksi oikeastaan vasta sukututkimusharrastuksen myötä, sillä lapsena ja nuorena Kurussa asuessani  en muista siellä käyneeni. Rukoushuoneen vieressä on myös Länsi-Teiskon kirkkovene Rutina. Isäni mummu Anna Maria Kantojärvi os. Uotila (1885-1943) on kotoisin Länsi-Teiskosta ja hänen sisaruksiaan perheineen on haudattu Länsi-Teiskon hautausmaalle, joten olen käynyt siellä katselemassa, hiljentymässä ja suvun historiaan tutustumassa. Keväällä minulla oli ilo tavata Anna- mummun siskon Aleksiinan haudalla hänen nykypolven jälkeläisistään reipas Matti-poika, joka oli Ulla-Maija mummunsa kanssa tuomassa valkovuokkoja suvun haudoille. Aleksiinan ja miehensä haudan lähellä on Anna-mummun veljen Heikki Uotilan ja vaimonsa Aleksiinan hauta. Heidän ainoa poikansa, pappani Antin serkku Kosti kaatui sodassa  helmikuussa 1940 Muolaan Kattilaojalla. Anna-mummun sisaruksista myös Idan ja Hilman perheiden hautoja  löytyy hautausmaalta useampia.

Hautausmaalla on myös höyrylaiva Kurun haaksirikossa (7.9.1929) Näsijärvellä hukkuneen 38 kurulaisen yhteishauta ja muistomerkki.