Ystävyydellä Amandalta Annalle

Amandan kirjoittama joulutervehdys " Hauskaa joulua Sinulle ja onnea alkavalle vuodelle, ystävyydellä  Amanda" jatkaa joulukuun joulukorttitarinoitani. Jouluna 1936 Ruoveden Pihlajalahdelta Hoikkalasta lähti joulukortti Kuruun Kantojärvelle osoitteella Paappasenkylä. Kortin saaja oli isoisomummuni Anna Maria Kantojärvi os. Uotila (1885-1943) ja lähettäjä Amanda Hoikkala os. Komppa (1865-1942). Amandan puoliso oli Antti Hoikkala ent. Kantojärvi (1859-1932), joka oli lähtenyt kotoaan Kurun Kantojärveltä Ruovedelle vuonna 1884. Antin ja Amandan perhe asui ensin Amandan kotona Ruovedellä Pekkalan Kompalla, mutta hankkivat sitten oman kodin Ruoveden Pihlajalahdelta autioituneesta Hoikkalan talosta. Hoikkalaan, joka ei Ruovedentietä pitkin ole kaukana Kantojärvestä, he asettuivat niin, että paikalla asuu edelleen heidän jälkeläisiään. Amandan puoliso Antti oli Annan puolison Antto Kantojärven (1879-1934) setä eli Anton isän Matti Kantojärven (1857-1895) veli. Amanda ja Antti Hoikkala olivat myös Annan ja Anton Taimi-tyttären kummeja. Tuolloin jouluna 1936 sekä Amanda että Anna olivat jo leskiä, sillä Amandan Antti-puoliso oli kuollut neljä vuotta aiemmin ja Annan puoliso Antto kaksi vuotta aiemmin.  Amandalla ja Annalla oli ikäeroa kaksikymmentä vuotta. Ystävykset kuolivat silti hyvin lähekkäin, Amanda vuotta ennen Annaa. 

Sukututkimuspäivä Ikaalisissa

Suur-Ikaalisten sukututkijat järjestivät jo perinteekseen muodostuneen sukututkimuspäivän tänään Ikaalisissa Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksella. Päivän teemana oli siirtolaisuus ja aiheesta olikin puhumassa siirtolaisinstituutin edustaja, omissa tutkimuksissaan siirtolaisasiakirjoja käyttänyt sukututkija sekä paikalliseen Amerikkaan suuntautuneeseen muuttoliikkeeseen perehtynyt henkilö. Luentojen lisäksi katseltavana oli siirtolaisinstituutin materiaalia ja kirjallisuutta aiheesta.

Celtic-laiva, jolla Olga ja Aune matkasivat New Yorkiin 1909

Siirtolaisuuteen ja siihen liittyviin asiakirjoihin olen itse tutustunut omien sukulaisteni muuttoja tutkiessa. Isäni papan Antto Kantojärven sisar Olga Maria Kärkäs os.Kantojärvi lähti tyttärensä Aunen kanssa Amerikkaan 7.7.1909 22-vuotiaana. Puoliso Matti Kärkäs oli mennyt jo aiemmin. Perillä New Yorkissa Olga ja vuoden vanha Aune- tytär olivat 25.7.1909. Laiva oli nimeltään Celtic. Se lähti Helsingistä, pysähtyi Liverpoolissa ja saapui New Yorkiin Island of Ellisiin. Matkustajaluettelossa numeroilla 15 ja 16 merkittyjen Olgan ja Aunen Amerikan määränpääksi ja oleskelupaikaksi on merkittu englanniksi puoliso ja isä Matti Kärkäs sekä osoite Brooklyniin New Yorkiin. Olga ja Aune eivät Amerikassa kauaan viihtyneet vaan palasivat seuraavana vuonna kotiin Helsinkiin.  Anton ja Olgan veli Lahja Kantojärvi lähti 1920-luvun lopulla töihin Canadaan, mutta perheen jäätyä Sieviin, myös hän palasi 1930-luvun alussa Suomeen oltuaan kuitenkin useamman vuoden töissä Canadan metsissä. Myös Anton, Lahjan ja Olgan serkku Janne Hoikkala lähti Amerikkaan 1890-luvun lopulla. Hän tiettävästi jäi sinne ja edelleen teen työtä tuon perheen löytämiseksi sieltä. Minnesotassa, mihin Janne aikanaan saapui, asuu paljon Hoikkala - nimisiä, joten toivon yhteyden sukuun vielä löytyvän. Kalle-pappani sisar Anni Äyräntö os. Karra muutti myös Amerikkaan 1900-luvun puolivälissä ja hän perheineen asustaa siellä edelleen. Suvun jäsenten etsintään Amerikasta olen saanut hyvin apua siirtolaisinstituutista, joka palvelee myös internetin välityksellä ja jonka kautta olen löytänyt linkkejä, joiden kautta etsiä sukulaisia. Amerikan siirtolaisten lisäksi olen etsinyt sukua myös Ruotsista ja Tanskasta.

Tapahtumassa oli aiempaa vähemmän näytteilleasettajia, joten tilaa vapaamuotoiselle keskustelulle aulatilassa oli runsaasti. Mukava anti tällaisille tapahtumille onkin se, että tapaa muita harrastajia, kuulee muiden kokemuksia, saa vinkkejä omaan tutkimukseen ja joskus jopa tapaa yllättäen ihmisiä, joiden kanssa sukujuuret kohtaavat jossakin kohtaa menneisyyttä. Näin kävi tänäänkin ja puhuessamme päädyimme moniin yhteisiin, tällä kertaa virtolaisiin nimiin. Näillä keskusteluilla on se innostava puoli, että ne saavat palaamaan perheisiin ja taloihin, joita ei välttämättä hetkeen ole tutkinut. Tänäänkin on ollut pakko kaivaa tuon keskustelun pohjalta esiin Virtain rippikirjoja ja oman sukututkimusohjelman tietoja etsien yhteyksiä eri perheiden välillä. Äitini mummun Emma Rantasen os.Mäki sukuhan on vahvasti virtolaista, mutta löytyy sieltä myös sekä äitini että isäni puolelta muitakin Ruoveden ja Kurun puolelta Virroille lähteneitä sukuhaaroja.

Nuijamiesten muistomerkki Ilmajoella kortin kuvaamana

Jaakko Ilkan sukuseuran esittelypöytä kiinnosti minua siksi, että lasteni sukujuuret isänsä puolelta juontavat Ilmajoelle ja lähiympäristöön. Lasteni isän setä Veikko Hakala on aikanaan 1980-luvulla sukua tutkinut ja se helpottaa tiedon hakemista lasteni sen puolen sukujuurista. Jaakko Ilkan Sukusanomista n:ro 6 löysin myös Aila Yli-Hakolan poimintoja Ikaalisten historiasta, mikä puolestaan saa kaivelemaan Ikaalisten historiateoksia ja Veikonkin tekemää sukututkimusta taas kerran esille. Lehtien, sukuseuran pinssin, korun ja postimerkkien joukossa oli myös sukuseuran myymä Ilkan monumenttia kuvaava postikortti, joka on kuva Alexander Paischeffin maalaamasta Valistuksen opetustaulusta vuodelta 1924.

Luentojen lomassa Mauri Rönni kertoi kevenneyksenä muistojaan entisaikojen elämästä. Osassa tarinoissa Mauri oli elänyt itsekin mukana, mutta osa arvokkaista tarinoista oli kuultua aiemmilta sukupolvilta. Tunnen Maurin tarinointitaidon ennestään eikä hän tuottanut pettymystä nytkään. Lasten pituushyppykisat ja kanankuolintodistus jäivät minulle tarinoina mieleen monen muun tarinan joukossa. Nämä tarinat perheen arjesta, kylän tapahtumista ja entisajan elämästä tuovat sukututkimusta elävämmäksi, mutta antavat ne meille nykypäivän ihmisille paljon opettavaistakin tietoa menneistä ajoista. Päivän ajatuksena näiden tarinoiden lisäksi jäi mieleen ihmisten kohtaamisen tärkeys. Vaikka sukututkimusta voi harrastaa tunti toisensa jälkeen yksin tietokoneen parissa, virastoissa tai kirjastoissa, tärkeää on ihmisten kohtaaminen ja näiden tarinoiden eläminen yhdessä.

Kantojärven sukua koolle

Johan ja Juliana Hjelt tulivat vuonna 1811 Ruovedeltä Kuruun torppareiksi ja saivat asuttavakseen tuolloin vielä nimettömän torpan. Heidän aikanaan torppa sai nimen Kantojärvi ja siitä alkaen on elämä Kantojärvellä jatkunut ja sieltä siirtynyt ympäri Suomea, mutta myös Suomen rajojen ulkopuolelle mm. Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Saksaan. 200-vuotisen kantojärviläisen historian juhlistamiseksi, toisiamme tavataksemme ja toisiimme tutustuaksemme olemme muutaman sukulaisen kanssa järjestelleet sukutapaamista loppukesälle.  Tapaamiseen olemme eri tavoin kutsuneet sukua, joiden juuret ovat Kurun Kantojärvellä. Moniin on yhteyttä saatu, moniin toivomme vielä ennen tapaamista yhteyden saavamme itse tai jonkun muun sukulaisen kautta, mutta valitettavasti kaikkia taitaa olla mahdoton löytääkään. Tapaamiseen ovat kuitenkin tervetulleita kaikki, jotka sukuun kuuluvat ja jos ei kutsu tällä kertaa löydä perille, toivotaan, että yhteyksiä syntyy ja seuraavalla kerralla joukko on kasvanut. Kurussa Lammasniemessä ja Kantojärvellä on tarkoitus tutustua suvun historiaan sekä sukututkimuksen kautta että  käymällä paikoissa, jotka sukuun liittyvät. Tarinoiden kerääjä toivoo tietysti kuulevansa myös uusia tarinoita. Tärkeä osa ohjelmaa on kuitenkin yhdessä ololla ja tapahtuman varsinaisen sisällön ja ohjelman rakentavat osallistujat itse paikanpäällä. Sekä Lammasniemi että Kantojärvi tarjoavat tähän vapaamuotoiseen yhdessä oloon hyvät mahdollisuudet. 

Johan Gabrielinpoika (1771-1843) ja Juliana Matintytär (1765-1843) Hjeltin lapsista suku jatkui vain vanhimman pojan Johan Johaninpoika Kantojärven (1801-1868) kautta, sillä sisar Maria (1806-1859) eli Kantojärvellä perheettömänä ja veljestä Matiaksesta ei vieläkään ole löytynyt kuin kastetieto, joten vielä ei tarkkaa tietoa ole mitä Matiakselle on tapahtunut tai miksi hänestä vain tuo kastemerkintä löytyy. Johan Kantojärvellä oli yhteensä kymmenen lasta, joista yksi Ikaalisten Juhtimäen Peuraniemestä kotoisin olleen Justina Simontyttären  (1798-1832) kanssa ja yhdeksän Maria Mikontyttären (1810-1884) kanssa. Näistä poikien Johanin, Hermannin ja Kustaan kautta jatkuu suku nykypäivään, muut lapset kuolivat lapsuudessa tai nuoruudessa ja aikuiseksi eläneen Vilhelmiina -tyttären lapset Selma ja Tyyne kuolivat lapsina punatautiin. 

Johan Kantojärvi (1830-1864) oli Kantojärven torpan kolmas isäntä ja hänellä oli Kurun Riuttaskorven Hytöseltä kotoisin olleen Greta Leena Jeremiantyttären (1831-1900) kanssa kolme lasta, joista poikien Matti Kantojärven (1857-1895) ja Antti Hoikkalan (1859-1932) kautta elämä jatkuu tähän päivään. Amanda (1862-1936) tyttären ainoa lapsi Elsa kuoli 3-vuotiaana. Hermanni eli aikuisena nimillä Hildén ja Lehtimäki (1840-1875) ja hän ehti saada yhden tyttären ennen nuorena sattunutta kuolemaansa. Matilda -tyttären kautta suku on jatkunut Kurussa Parkkuun Taipaleessa. Kustaalla oli kahdeksan lasta, joista ainakin osaa elää tänä päivänä Kantonen - nimellä eri puolilla Suomea.

Antti Johaninpoika Kantojärvi otti nimekseen Hoikkala muutettuaan kotoaan Ruovedelle synnyinkotinsa lähellä olevalle tilalle. Hänellä ja vaimollaan Mantalla oli yksitoista lasta; Sulo, Ida, Fanni, Antti, Janne, Lyydi, Manta, Elsa, Emma, Impi ja Nestori. Antin ja Mantan jälkeläisiä asuu  eri puolella Suomea sekä Yhdysvalloissa. Matti Kantojärvellä ja Ruoveden Siukolasta kotoisin olleella Edla-vaimolla oli seitsemän lasta; Antto, Aina, Hilja, Hulda, Olga, Lahja ja Elsa. Heidän jälkeläisiään asuu eripuolilla Suomea ja Ruotsia sekä Saksassa. Nuorin jälkeläisistä taitaa tällä hetkellä olla pian kahden kuukauden ikäinen Anton pojanpojantyttärentytär Venla Helena Ojala ja vanhimmat Ainan poika Jorma Lahtinen ja Lahjan poika Onni Kantojärvi sekä tyttäret Rauha Hietamäki ja Viivi Takkula.

Sukulaisia perheineen näistä Kantojärven sukuhaaroista toivomme tapaavamme elokuussa. Jos joku tunnistaa itsensä sukuun kuuluvaksi tästä bloggauksesta eikä ole kuullut tapaamisesta, niin minuun voi olla yhteydessä tässä blogissa olevan sähköpostin kautta niin tapaamiseen kuin muutenkin sukuun liittyvissä asioissa.
                                                                                    

Tapaamisen järjestelijät Liisa, Satu, Anne ja Minna Kantojärven rannalla 2010.