Rippilapsia 1895

Sukututkijalle mielenkiintoisia tiedonlähteitä ovat myös seurakuntien rippilasten luettelot, joihin merkittiin kunakin vuonna rippikoulun suorittaneet henkilöt. Luetteloihin kirjattiin myös rippikoululaisten lukutaito ja Katekismuksen osaaminen. Mieleeni on Kurusta jäänyt vuoden 1895 rippikoululaiset, sillä tuolloin kesäkuun 24.päivänä Kurun kirkossa pääsi ripille kaksi isoisoisääni; Antto Kantojärvi (1879-1934) ja Iivari Mäkelä (1879-1947) sekä kolme muuta tuolloin ns.lähisukuun kuulunutta nuorta. Samassa kirkossa pääsin itse ripille 86 vuotta myöhemmin.

Iivari Kallenpoika Mäkelä oli Kurusta Hainarinkylästä Mäkelän torpasta Kalle Antinpoika (1825-1902) ja Anna Eveliina Matintytär (s.1841 os.Leppämäki) Mäkelän poika. Iivari oli tuolloin ripille päästessä 15-vuotias ja täytti 16-vuotta syyskuussa. Antto Emil Kantojärvi Kurun Petäjälamminkylästä Kantojärven torpasta oli jo tammikuussa täyttänyt 16-vuotta. Hänen vanhempansa olivat Matti (1857-1895) ja Edla Karoliina Kantojärvi os.Siukola (1853-1921). Samana vuonna kun Antto pääsi ripille, oli Kantojärvellä myös surua, sillä Anton isä Matti ja Anton nuorin sisar Elsa kuolivat keväällä muutaman kuukauden välein.

Sekä Iivari Mäkelä että Antto Kantojärvi olivat molemmat isäni pappoja. Tuolloin kesällä 1895 rippikoulua käydessään nuoret miehet, torpan pojat  Hainarinkylän Mäkelästä ja Petäjälamminkylän Kantojärveltä eivät osanneet varmaan aavistaakaan, että vuosien kuluttua heidän perheensä yhdistyisivät, kun Iivarin tytär ja Anton poika perustaisivat yhdessä perheen. Iivari vihittiin Lyydia Aleksandra Aallon (1891-1963) kanssa ja Antto Anna Maria Uotilan (1885-1943) kanssa. Iivarin ja Lyydian esikoinen Eeva Vuokko Esteri (1918-1968) ja Anton ja Annan seitsemästä lapsesta keskimmäinen, vanhin poika Antti Henrik (1912-1976) vihittiin kesällä 1939. Eeva ja Antti Kantojärvi ovat siis isovanhempani. 

Tuolloin kesäkuussa 1895 ripille päässeiden joukossa olivat myös Anton sukulaiset Eevertti Hytönen Riuttaskylästä sekä Karjulankyläläiset Toivo Siukonen ja Anna Sammalisto. Eevertti Hytönen ja Antto Kantojärvi olivat pikkuserkkuja. Heidän isänsä Matti Gabrielinpoika Hytönen (s.1849) ja Matti Johaninpoika Kantojärvi olivat keskenään serkkuja. Matti Gabrielinpojan isä Gabriel Jeremiaanpoika Hytönen (1823-1868) ja Matti Johaninpojan äiti Greta Leena Jeremiaantytär Kantojärvi os.Hytönen (1831-1900) olivat sisaruksia. Toivo Herman Siukonen, Anna Augusta Sammalisto  ja Anton äiti Edla Kantojärvi os. Siukola olivat keskenään serkuksia. Edlan äiti Greta Liisa Siukola (1828-1890), Toivon isä Josua Siukola myöh.Siukonen (1849-1923) ja Annan äiti Maria Sammalisto os.Siukola (s.1842) olivat sisaruksia Ruovedeltä Siikalahdesta Siukolasta. Toivon isä Josua Siukonen toimi Kurussa Karjulankylässä räätälinä ja äiti oli Hilma Adolfina Kallentytär os.Polviander (1843-1916). Annan vanhemmat olivat Maria ja Kalle Sammalisto ent.Jusenius (1834-1888).

Rippilasten luettelosta selviää, että kaikki nämä viisi vuonna 1879 syntynyttä rippikoululaista  Antto, Iivari, Eevertti, Toivo ja Anna osasivat lukea ja olivat rippikoulussa selviytyneet Katekismuksesta sekä kirkkohistoriasta. Rippipappina heillä oli August Mauri Numminen (1857-1945), joka toimi Kurussa kirkkoherrana vuosina 1893-1945. Rippilasten luettelon lopuksi kirkkoherra on luettelon loppuun lisännyt alla olevassa kuvassa olevan tekstin; "Yllä olevat lapset uusivat kasteliittonsa ja kävivät ensikerran Herran ehtolllisella Kurun kirkossa kesäkuun 24 päivänä 1895. A.M.Numminen". August Mauri Numminen oli aloittanut Kurussa kirkkoherrana muutama vuosi aiemmin vuonna  1893 ollen Kurun ensimmäinen oma kirkkoherra, vaikka Kurun kappeliseurakunta oli itsenäistynyt Ruoveden seurakunnasta jo 1872.

Kurun kirkon vaiheilta 1781-1981- kirjassa kerrotaan, että tuolloin 1890-luvulla kirkkoherra Nummisen aikaan rippikoulu kesti kuukauden, josta kaksi viikkoa käytiin syksyllä ja kaksi keväällä. Ennen juhannuksena tapahtuvaa konfirmaatiota pidettiin pappilan pirtissa pääsykuulustelu. Jos ei päässyt läpi, seuraava mahdollisuus konfirmaatioon oli syksyllä. Katekismustuntien ja kirkkohistorian lisäksi rippikoulussa opetettiin jumalanpalveluksen keskeiset messut ja virsiä. Tuohon aikaan ei ripille päässeille vielä ollut tapana antaa kukkia tai lahjoja, mutta muuten  ripille pääsy oli vakava ja juhlava tilaisuus, jota varten puhdistauduttiin edellisenä päivänä ja rippiaamuna ei syöty ennen kirkkoon menoa. Tytöillä oli vaalea tai tumma leninki varalllisuudesta riippuen ja niillä pojilla, joille oli pystytty hankkimaan, oli tumma puku.

Kirkonmäelle oli tuolloin kokoontuneena paljon sukuani. En tiedä ketä paikalla oli, mutta luulisin Toivon, Annan ja Anton vanhempien tavanneen, myös Eevertin vanhempien kanssa, sillä Hytöseltä kotoisin ollut Anton mummu Greeta Leena Kantojärvi meni Johan Kantojärven (1830-1864) kuoltua uudelleen naimisiin Edla miniänsä enon Emmanuel Siukosen myöh.Kantojärven (1845-1929) kanssa ja näin nämä kolme sukua liittyivät toisiinsa myös tätä kautta. Kun näiden neljän sukulaisnuoren joukkoon vielä lisätään Iivari, jonka tytär aikanaan yhdisti myös hänet näihin sukuihin, niin en voinut olla kuvittelematta sukulaisiani tummissa kirkkovaatteissaan ja huiveissaan tutulla Kurun kirkon pihamaalla vaihtamassa kuulumisia ja katsomassa nuorten ripille pääsyä juhannuksena 1895.

Karjulankosken maisemissa

Kuva: Lusto/Jukka Valtasen kokoelmat/kuvaaja

Aikanaan uitettiin tukkeja Kurussa Karjulanjokeakin pitkin Näsijärveen. Osa tukeista tuli Haukkajoelta asti.Tukit kulkivat virtauksen mukana ja tukkilaiset ohjasivat kekseillään rannasta tukkeja eteenpäin yrittäen estää tukkisumia tai purkivat niitä mikäli niitä johonkin joen kohtaan ehti syntyä. Karjulankosken padon luona tukit laskettiin uittoruuheen, jota pitkin ne kulkivat Näsijärveen. Uittoruuhen alapäässä oli myös Karjulankosken voimala. Nyt saa Karjulanjoen rantaa patikoida luonnon rauhassa. Matkalla voi tavata muita retkeilijöitä, kalastajia ja melojia kanoottinensa. Karjulankosken padolla on rauhallista., ei merkkiäkään siitä ajasta kun vielä 1950-luvullakin tukkimiehet ohjasivat padon yläsuulla tukkeja uittoruuheen ja pikkupojat seurasivat sillan pielessä uteliaina miesten työtä ja tukkien kulkua ruuhta pitkin. Oheinen kuva kertoo näkymää 1950-luvulta padolta päin tukkien kulkiessa uittoruuhea pitkin kohti Näsijärveä. Kuva on museoviraston kokoelmista ja se on myös internetissä nähtävissä. Jukka Valtasen kuvia Karjulankosken uitosta on nähtävillä myös Lustossa Suomen Metsämuseossa.
            

Karjulankoski  2012

Karjulankoski pauhaa keväällä 2012

Kävin muutama päivä sitten kävelemässä joen vartta pitkin. Keväinen luonto on kauneimmillaan ja Karjulakoski kohisi ja pauhasi valtoimenaan. Tukkimiehiä kekseineen eikä virran mukana kulkevia tukkeja näkynyt. Ei myöskään melojia. Pidemmällä kuulimme linnunlaulun ja puheemme, mutta Karjulankoskelle tullessa koski pauhasi niin, ettei puhetta tahtonut kuulla. Vesi oli joessa nyt korkealla ja koski kuohusi voimakkaasti. Uittoruuhta eikä aikanaan sen vieressä ollutta voimalaitoksen vedenjohtoputkea enää ole. Niistä muistuttaa vain betoniset tukipaalut koskessa. Äitini täti, pappani Kaarlo/Kalle Karran (1922-1986) sisar Laura Tikka (1917-2008) asui perheensä kanssa lähellä Karjulanjokea ja -koskea. Kielloista huolimatta houkutus vei lapsia joskus joen rantaan ja äitini muisteli, että serkkujensa kanssa olisivat kivillä joen rannassa tasapainoilleet. Muistan minäkin kun sama Laura-täti vietti syntymäpäiviään 1970-luvulla ja me sukulaislapset kahvipöydän ääressä istumiseen kyllästyttyämme kuljimme lähiympäristössä. Ei paljon tarvinnut houkutella, että menimme padon yli menevälle sillalle heittelemään kiviä veteen ja kosken alajuoksulla tasapainoilimme rantakivillä. Silloin koski ei kuohunut niin kuin nyt retkeilessämme ja vesi oli matalemmalla, mutta hirvittää nuo askeleet silti jälkikäteen. Pojat Jouni, Jarmo ja Tapani taisivat vanhempina meitä nuorempia hiukan sillalla ja kivillä pelotellakin pudottamisella, mutta ei se meitä muita silti estänyt tälle kielletylle alueelle menemästä.

Väinö Kantojärvi, Erkki Toivonen ja Toivo Kantojärvi 1939

Karjulankosken yli kulkee maantie Kurusta Ruovedelle. Sillan kupeessa asui 1880-luvulta 1920-luvulle saakka isoisoisoäitini Edla Karoliina Kantojärven (1853-1921) eno räätäli Josua Markuksenpoika Siukonen (1849-1923) vaimonsa Hilma Adolfina Kallentytär os. Polviander (1843-1916) kanssa. Myös heidän poikansa, Edlan serkku Otto Maurits Siukonen (1877-1946) asui ja teki tuolla paikalla räätälin työtä 1900-luvun alussa. En tiedä onko sukulaisia ollut tukkimiehenä työssä Karjulanjoella, mutta vieressä olevassa kuvassa Antti-pappani veljet Väinö Matias (1919-1984) ja Toivo Aleksi (1916-1980) Kantojärvi ovat Erkki Toivosen kanssa vuonna 1939 Karjulansillan kohdalla silta- ja tietyömaalla, johon liittynee myös Karjulankosken alajuoksulla olleen sähkövoimalan uudistaminen. Karjulankosken maisema on minulle tuttu lapsuudesta saakka ja yksi tärkeistä Kuruun liittyvistä maisemista, sillä Karjulankylässä asumisen lisäksi myös molemmat mummulani ovat olleet tuolla suunnalla. Karjulankoski on tullut siltaa pitkin ylitettyä lukemattomia kertoja autolla, pyörällä tai kävellen ja usein veden kuohuja ja kosken pauhetta on varsinkin keväisin pysähdyttävä kuuntelemaan ja katselemaan. Myös opastein merkityt ulkoilureitit ovat kulkemisen arvoisia.

Lukkarin lapset-sukukirja virittäjänä Siukolan suvun tutkimiseen

Isoisoisäni Antto Kantojärven (1879-1934) pikkuserkulta Hanna Pellolta ilmestyi tänä vuonna sukukirja Lukkarin lapset. Kirja kertoo lämminhenkisesti ja ihastuttavasti Herman Siukosen (1847-1921) perheen elämästä perheen välisen kirjeenvaihdon kautta. Kirjeet ovat kulkeneet vanhempien ja sisarusten kesken ja niistä tulee hienosti esiin sen ajan elämä isän ja lasten välisten kirjeiden välityksellä. Kirjeistä nousee esiin  perheen kuulumisten lisäksi sen ajan Suomen asioita; suurlakko, kansalaissota, Amerikan siirtolaisuus, opiskelijoiden elämä jne. Musiikilla on perheessä ollut tärkeä ja iso merkitys. Mukava on lukea ja samalla mielessään kuvitella elämää kirjeiden välityksellä myös Kurussa ja Ruovedellä. Hanna Pelto on hienosti koonnut kirjeet eteneväksi elämän tarinaksi ja elävöittänyt tekstiä perheen valokuvilla sekä asioita selventävillä tekstiosioilla kirjeiden välissä.

Herman Siukonen oli Hannan isoisä ja Antto Kantojärven äidin Edla Kantojärven (1853-1921) eno. Edlan äidin Greeta Leenan ja Hermannin lisäksi Ruoveden Siikalahden Siukolassa asuneeseen  sisarussarjaan kuului Emmanuel Siukonen, jonka pojasta Hermanni Kantojärvestä olen jo aiemmin tässä blogissani kirjoittanut.Isoisoisoisoäitini Greeta Leena Siukolan (1828-1890), Herman Siukosen ja Emmanuelin lisäksi Anna ja Markus Siukolalla oli yhdeksän  lasta. Greeta Leena jäi aikanaan viljelemään kotitilaa miehensä kanssa, Emmanuel tuli vävyksi Kantojärvelle ja Herman päätyi Valkealaan lukkari-urkuriksi. Markus Yrjönpoika ( 1805-1881) oli syntynyt  Kurussa Taipaleen Haapasen torpassa ja Anna Yrjöntytär ( 1810-1887) oli Kurun Ristaniemen talon tytär. Vanhemmat  Markus ja Anna asettuivat lastensa kanssa Ruoveden Siikalahteen Sarvanan talon Siukolan torppaan. Tästä torpasta lähteneistä kaksi polkua (Emmanuelin avioituminen  leskeksi jääneen Greeta Leena Kantojärven kanssa ja Greeta Leena Siukolan tyttären Edlan avioituminen Matti Kantojärven kanssa) kulkeutuu omaan sukuhaaraani Kurun Kantojärvelle ja yksi Lukkarin lapset kirjan esittelemään perheeseen, jonka keskuksena on Valkeala. Viisi Markuksen ja Annan lapsista on kuollut  lapsina.

Herman Siukosen puoliso oli Fredrika Helin (1853-1897). Fredrika oli ruovesiläisen suutari ja kirkkoisäntä Kustaa Helinin ja kätilö vaimonsa Fredrikan tytär. Herman ja Fredrika saivat kaksitoista lasta. Heistä Wilho Siukonen on meille tuttu kirjojensa ja säveltämänsä musiikin kautta. Hän kokosi 1900-luvun alussa useampia musiikin oppikirjoja ja esimerkiksi 1929 ilmestynyt laulukirja kansakouluja varten oli pitkään tunnetuimpia ja käytetyimpiä koululaulukirjoja. Koulujen laulukirjoista, kuorojen sävellyksistä ja joululaulujen joukosta löytyy useita hänen itse säveltämiään lauluja, joista moniin on sisarensa Impi Siukonen kirjoittanut sanat. Yksi tällainen Wilho Siukosen säveltämä ja sisarensa Impin sanoittama kaunis joululaulu on Joulun odotuksessa: 

" Illan tullen hämärtyypi piha,metsä,maa
Lapset istuu ikkunalle,aik'on pitkä ootta-
valle,puhe tähtiin saa.
Tähdet syttyy taivahalle joulukuisen yön.
Katse käykö enkel'-lasten alas puoleen
ihmislasten,keskeen vaivan työn.
Miettineekö valkohenki,enkel'Jumalan;
lapsi mainen,pian saavut,ikuisehen jouluun
joudut,tupaan taivahan.
Joko syttyy enkel'lasten pian joulupuut?
Tuoko joulupukki heille autot,nuket,kuten
meille,tortut ynnä muut.

Soiko silloin kulkuskellot,halki metsätien,
kirkkohon kun enkel'lapset,
reessä istuin kultahapset,isä,äiti vie?

Lapset muistaa;äiti kertoi,taivaan kirkko on
täynnä kultaa kirkkahinta,
täynnä ääntä ihaninta,suuri loputon.

Lapset miettii:Jumala tok'kaikkein suurin lie
Lapset miettii,päät jo painuu,
pian silmät vaipuu,unten alkaa tie."

Lukkari-urkuri Herman Siukosella ja sisarellaan Greeta Leena Siukolalla oli 19 vuotta ikäeroa. Kun Herman oli lapsi, hänen seuranaan oli Siukolassa jo useampia isosiskon lapsia. Herman on ollut 6-vuotias isoisoisoäitini Edlan syntyessä. Ikäerot  sisarusten ja serkusten kesken tuolloin ovat voineet vaikuttaa yhteyden pitoon, mutta Lukkarin lapset - kirjan kirjeistä voi päätellä, että Valkealasta on Kurussa ja Ruovedellä käyty, joten varmasti tavattukin on. Säveltäjä sukulaisesta kuulin lapsena puhuttaessa joululauluista tai koulun laulukirjan lauluista.

Lukkarin lapset - kirja on itselleni merkityksellinen sukututkimusharrastuksen lisäksi myös sen ajan elämän kuvaajana sekä mielenkiintoisena historiallisena elämäntarinana Herman Siukosesta. Tarina torpan pojan tiestä Valkealan lukkari-urkuriksi, isäksi ja isoisäksi jää mieleen niin iloineen kuin suruineen.