Bertisen perhe

Bertisen perhe, yhdet esivanhempani asuivat 1700-1800-luvulla Virroilla. Perheen elämä ja äidin juuret ovat vahvasti siellä, mutta perheen isän kerrotaan syntyneen Oulussa. Viime päivät ja monet hetket aikaisemminkin olen  etsinyt  ja selannut Oulun ja lähialueen kirkonkirjoja ja muita lähteitä, mutta tuloksetta. Isoisoisoisoisoisoisäni Johan Olofinpoika syntyi 1. helmikuuta 1776, Virtain rippikirjan merkinnän mukaan Oulussa. Hänet vihittiin 23.12.1797 Virroilla isoisoisoisoisoisoäitini Caisa Erkintyttären  (1774-1858) kanssa. Tuon vihkimisen jälkeen olen onnistunut seuraamaan perheen jälkiä tähän päivään saakka esikoistyttären Marian myötä, mutta vielä on työtä muiden lasten ja erityisesti Johanin vanhempien ja synnyinkodin osalta. Kirkonkirjojen ja sotilasasiakirjojen lisäksi olen selaillut erilaisia hakupalveluita internetissä ja kysellyt vinkkejä muilta harrastajilta, mutta vielä en ole Virtain Herrasta kauemmaksi päässyt.

Vihittäessä Johan on ollut renkinä Hietalassa. Vihkimisen kerrotaan tapahtuneen Långhjelmin kodissa. Caisa oli tuolloin jo neljännellä kuulla raskaana ja  Karl Fredrik Långhjelm oli Virtain kappalaisena vuosina 1797-1809, joten varmasti hän on parin vihkinyt omassa kodissaan. Vihkimistä edeltävien muutamien vuosien  kirkonkirjat puuttuvat Virroilta, joten taakse päin ei sitä kautta pääse. Seuraavana vuonna 1798 toukokuussa Johanille ja Caisalle syntyvät kaksostytöt Maria ja Regina ja tuolloin perhe on jo Luodelahdessa Caisan vanhempien luona. Tuolla Johanille ilmestyy kirkonkirjoihin mukaan sukunimi Bertinen, jota hän käyttää kuolemaansa saakka. Bertinen ja Bertunen nimisiä näyttää Oulun seudulla tuolloin asuneen, joten olen etsinyt Johanin lapsuudenkotia myös sillä perusteella. Tosin varmuutta ei ole oliko tuo sukunimi hänellä jo Virroille tullessa, ottiko hän sen käyttöön ihan uutena nimenä vai oliko se hänen sotilasnimensä. Asuinpaikkaan ja Caisan perheeseen tuo nimi ei kuitenkaan liity. Johan ja Caisa asuivat koko ikänsä Virtain Herrasella Luodeniemessä, missä Caisan vanhempien jälkeen isäntäparina olivat Caisan sisar Maria puolisonsa Abram Simonpojan kanssa. Johan kuoli vanhuuteen huhtikuussa 1856 ja Caisa lokakuussa 1858. Caisan kuolintiedoissa hänet mainitaan sotilaan leskenä, joten senkin perusteella olen yrittänyt Johania myös sotilasasiakirjoista etsiä.

Johanin ja Caisan vihkiminen Virroilla 23.12.1797

Kaksostyttöjen lisäksi perheeseen syntyi kuusi muuta lasta; Lovisa  v.1800, Gabriel v.1803, Lisa v.1805, Caisa v.1808, Justina v.1813 ja Aaron v.1817. Lapsista kaksi kuoli lapsena. Justina viisi vuotiaana punatautiin ja Regina juuri viisi vuotta täyttämisensä aikaan onnettomuuden seurauksena. Tyttö katosi huhtikuussa 1803 metsään eikä selvinnyt eksymisestään, sillä  toukokuulta hänestä löytyy hautausmerkintä. Reginan katoamisen aikaan perheeseen oli juuri syntynyt neljäs lapsi, Gabriel. Lisa tytär (1805-1892) vihittiin keväällä 1834 Virtain Lahdenperältä kotoisin olleen Heikki Reginanpojan kanssa ja toinen kaksosista Maria (1798-1868) perustaa perheen Abraham Juhonpoika Lammin (1796-1868) kanssa. Maria ja Abraham  asuivat myöhemmin Vaskivedellä Hintalassa ja heidän Alexander (1828-1868) pojastaan suku jatkuu omassa sukuhaarassani. Alexander Abrahaminpojan yksi pojista oli myös Alexander isänsä mukaan, mutta käytti nimeä Santeri. Hän perusti perheen Iita Maria Palosen kanssa ja he asuivat koko ikänsä Virtain Vaskivedellä Santerin synnyinseudulla. Santeri ja Iita Mäki olivat äitini mummun Emma Rantasen (1892-1973) vanhemmat.

Juuria Huittisista

Virtain Pirttijärven Liisan ansiota on, että viime aikoina olen kaivanut esiin Ruoveden,Virtain, Kurun ja niiden naapurikuntien kirkonkirjojen sijaan Huittisten ja nyt myös Vampulan kirkonkirjoja. 1600-1700-luvuilla esivanhempani ovat pääsääntöisesti hämäläisiä, mutta Liisan elämän polun ansiosta niihin sekoittuu myös satakuntalaisuus. Liisa nimittäin lähti vuonna 1804 22-vuotiaana piiaksi Huittisiin, tapasi siellä puolisonsa Tuomaksen ja palasi hänen kanssaan takaisin Virroille. Aune-mummuni ja hänen mummunsa Iita Mäen os. Palosen kautta sukuni juontaa juurensa Virroilta Tuomaksen myötä siis Huittisiin ja sieltä hänen äitinsä suvun kautta Vampulaan. Nykyäänhän nämä ovat yhtä ja samaa kaupunkia, kun Vampula liittyi vuoden 2009 alussa Huittisiin.

Tuomaksen vanhemmat olivat Johan Markuksenpoika (1753 - 1825) ja Kristiina Johanintytär (1759 - 1793). Tuomaksen isän vanhempia en vielä ole löytänyt, vaikka olen selannut läpi niin Huittisten kuin lähikuntienkin kirkonkirjoja, mutta toivon tiedon jonakin päivänä löytyvän. Vielä en myöskään tiedä oliko isä alunperin Huittisista vai muualta sinne tullut. Tuomaksen ja hänen kahden isosiskonsa syntyessä perhe asui Huittisissa Korkeakosken Hurrilla. Siellä Juhalan torpassa isä Johan jatkoi elämäänsä myös sen jälkeen kun Tuomaksen äiti Kristiina kuoli vuonna 1793 Tuomaksen ollessa kolme vuotias. Isä Johan Markuksenpoika avioitui muutaman vuoden päästä uudelleen ja perheeseen syntyi vielä nuorempiakin lapsia. Hurrilla perhe asui vielä silloin kun Tuomaksen isä Johan kuoli marraskuussa 1825. Tuolloinhan Tuomas oli jo Virroilla Liisan puolisona ja viiden lapsen isänä.

Tuomaksen äiti Kristiina Johanintytär oli vain 34-vuotias kuollessaan. Hän oli syntynyt Huittisissa Suttilan kylässä Sutin talossa syksyllä 1759 Johan Tuomaksenpojan (1714-1775) ja Maria Bertilintyttären (s.1722) kuopuksena. Sama talo oli myös Kristiinan isän synnyinkoti, missä asuivat myös Kristiinan isovanhemmat Tuomas ja Karin. Kristiinan äiti Maria oli kotoisin Vampulasta. Hän oli syntynyt vanhempiensa Bertil Henrikinpojan (1695-1777) ja Valborg Göstantyttären (1699- 1776) esikoisena heinäkuussa 1722 Sallilassa Kupiaisen talossa, mihin isä Bertil oli tullut Vampulan Mellosta ja äiti Valborg Vampulan Tokarasta.Vampulassa Maria vihittiin vuonna 1744 huittislaisen Johan Tuomaksenpojan kanssa ja hän muutti miehensä kanssa Suttilaan.

Johan Thomasson ja Maria Bertilsdotter vihitään Vampulassa 25.3.1744.

Johanin ja Marian Christina-tytär  syntyy 21.10.1759 Huittisissa

Ruovesi, Virrat ja Kuru alueeella taloista lähteneiden sukulaisten elämän seuraaminen niin eteen- kuin taaksepäin helpottuu sillä, että tietää mitä taloja naapureissa oli, mitkä kylät olivat lähekkäin, missä sukua asui ja mitkä talot työllistivät paljon piikoja ja renkejä. Ja kun on selannut tuttuja rippikirjoja läpi monen suvun kanssa alkaa taloissa asuneet ihmiset jäädä mieleen. Nyt Huittisten ja Vampulan kirkonkirjoja selatessa joutuu raapimaan päätä, puremaan huulta ja välillä manaamaankin, kun etsintä ei etene. Talojen ja paikkojen nimet ovat outoja, joten myös tekstin lukeminen hankaloituu, kun epäselvästä tekstistä ei osaa arvata heti mitä se voisi tarkoittaa. Ja välillä tuntuu kuin satakuntalaisilla papeilla tai kirjureilla olisi epäselvempi käsialakin, mutta varmasti suurin vika on omissa silmissä ja harjoituksen puutteessa vanhan tekstin ja ruotsin kielen lukemisen suhteen. Löytämisen ilon lisäksi oppimisen ja hoksaamisen ilo auttaa jatkamaan mielenkiintoista etsintää, joten uskon puuttuvatkin tiedot vielä jonain päivänä löytäväni. Eikä taida ensi kesänä Huittinen olla vain ohikulkupaikka, sillä toivon samoilla sanoilla kuin tarina Huittisten tuhansia vuosia vanhasta hirvenpäästä alkaa; "Vuos tuhanten menneiden aikojen taa minä tahtoisin kurkistaa ja nähdä minkä näköistä oli ensimmäisen perheen väki...".

Muuttokirjat

Seurakuntien muuttokirjat ja muuttoluettelot antavat sukututkijalle monia mielenkiintoisia tietoja suvun jäsenistä. Seurakuntalaisten muutoista on pidetty kirjaa eri seurakunnissa ja eri aikoina hyvin vaihtelevasti ja eri tavoin. Muuttoluettelossa on useimmiten nimi, mahdollinen asema tai ammatti, ikä, muuttopäivä, mistä ja mihin muutti, viittaus saman vuoden rippikirjan sivulle ja muuttokirjan numero. Muuttokirja eli muuttotodistus, atesti on asiakirja, joka seurakunnasta toiseen muuttavan henkilön piti pyytää asuinpitäjänsä papinkansliasta ja toimittaa muuttoseurakuntaan. Muuttokirjan voi löytää siis tuloseurakunnan arkistoista, lähtöseurakunnassa niitä ei arkistoitu.  Muuttokirjaan on usein merkitty enemmän tietoa kuin muuttoluetteloon. Siinä voi nimen lisäksi olla nähtävissä esimerkiksi syntymäaika ja -paikka, ammatti, vanha ja uusi asuinpaikka, tiedot ehtoollisella käymisestä, luku- ja kristinopin taito, aviosuhde, maine ja isorokkoa vastaan annettu rokotus tai muita muutossa huomioitavia asioita kuten ruumiin vamma tai siveellistä käytöstä koskevat tiedot. Muuttokirjalla saattoi olla isokin merkitys muuton toteutumiseen varsinkin jos heikkoudet tai elämäntavat viittasivat siihen, että tulijan arveltiin päätyvän vaivaishoidon rasitukseksi. 

Vanhimmat muuttokirjat ovat 1600- ja 1700-luvun vaihteen tienoilta, mutta varsinaisesti yhtenäisemmät muuttoasiakirjat alkavat seurakunnissa näkyä vasta 1700-luvun lopulla. Muuttokirja muuttajalla oli oltava 1800-luvun lopulle saakka. Omien sukulaisten tietoja ja muuttoja selvitellessä olen huomannut samankin alueen seurakunnissa olevan kirjaamiskäytännöissä paljon eroja. Toisessa seurakunnassa pappi on voinut olla tarkempi kuin toisessa ja samassa seurakunnassakin huomaa eroja eri pappien välillä. Kirjaamisen lisäksi eroja on siinä miten muuttokirjoja ja muita seurakunnan asiakirjoja on arkistoitu ja miten niitä on tähän päivään säilynyt. Muiden seurakuntien asiakirjojen tapaan muuttokirjojen lukeminen ja tulkitseminen on vaatinut opettelua. Ruotsinkieli ja vielä vanha sellainen, vanhat kirjaimet ja pappien käsiala vaativat välillä pitkää pinnaa ja opiskelemista. Alueen paikallishistoriankin tuntemusta tarvitaan, sillä seurakuntien ja pitäjien rajat ovat vuosien varrella muuttuneet monessa seurakunnassa.Välillä on pitänyt hakea apua kirjallisuudesta ja toisilta sukututkimusta harrastavilta.

Aune-mummuni mummun Maria Liisa Reetantyttären s.3.3.1857 Ruovedellä muuttokirjasta näkee, että hän on ollut piikana Virroilla Toisveden Antilassa ja muuttanut Virroille 1878. Nyt marraskuussa 1880 hän muuttaa takaisin Ruovedelle ja menee piiaksi Kangaspusun torppaan Kalliojärvelle. Muuttokirja kertoo, että hän on käynyt rippikoulun ja saanut ehtoollisen viimeksi 24.11.1879 Virroilla. Muuttokirjan mukaan hän käsittää kristinoppia kansan tavalla ja on elintavoiltaan nuhteeton.


Ruovedellä kesällä 1806 syntynyt ja 6-vuotiaana Kurun Kantojärvelle vanhempiensa ja veljensä kanssa muuttanut Maria muutti elämänsä aikana useamman kerran. Aikuistuttaan ja veljensä ryhdyttyä Kantojärven torppariksi Maria oli piikana Ruovedellä ja Messukylässä sekä muutamaan otteeseen myös Kantojärvellä, missä hän viimeiset elinvuotensa vietti sekä piikana että vaivaishoitolaisena. Tässä yksi hänen muuttokirjoistaan vuodelta 1845, jolloin hän muutti Messukylän jälkeen Ruovedelle ensin piiaksi Pihlajamäkeen ja sitten Hammoon.

Tuomas ja Liisa, esivanhempani Aune-mummuni mummun Iita Maria Mäen os. Palosen äidin sukuhaaran kautta, muuttivat helmikuussa 1814 Huittisista Virroille. Nämä Huittisista saadut muuttokirjat ovat arkistoituna Ruoveden seurakunnassa, sillä tuolloin Ruovesi oli Virtain kappeliseurakunnan emäseurakunta ja näin muuttaneiden muuttokirjat löytyvät sieltä. Liisan muuttokirjasta näkee, että hän oli muuttanut Huittisiin vuonna 1804 Ruovedeltä. Liisa on syntynyt Virroilla Pirttijärvellä ja sinne hän myös Huittisista löytyneen puolisonsa kanssa palasi. Tuomas ja Liisa oli vihitty juuri muuttoa edeltävästi tammikuussa 1814, joten muuttokirjoissakin heidät on merkitty toinen toisensa puolisoina.

Liisa ja Tuomas

22-vuotias Liisa Antintytär lähti vuonna 1804 Virroilta Pirttijärven talosta piiaksi Huittisiin. Liisa oli Virtain Tyrkön Pirttijärvellä asuneiden Antti Yrjönpojan ja Sofia Erkintyttären seitsemästä lapsesta vanhin. Liisa oli Huittisissa kymmenen vuotta. Siellä hän tapasi miehensä Tuomas Juhonpojan heidän ollessa samaan aikaan töissä Loimaan Lähteenmäen talossa, minne Tuomas oli lähtenyt rengiksi 17-vuotiaana. Tuomas oli Liisaa kahdeksan vuotta nuorempi. Tammikuun 2.päivänä 1814 Tuomas ja Liisa vihittiin ja samana keväänä he muuttivat yhdessä Virroille Pirttijärvelle Liisan kotitaloon. Lopun elämänsä he asustivat itsellisinä Pirttijärvellä. Perheeseen syntyi kuusi lasta; Kaisa, Juho, Kaapo, Esteri, Ulla ja Sofia. Liisan isä oli kuollut muutama vuosi Liisan Huittisiin lähdön jälkeen, mutta äiti Sofia asui Liisan ja Tuomaksen perheen kanssa kuolemaansa saakka. 1800-luvun puolessa välissä talon nimi muuttu Pirttimäeksi.

Tuomas ja Liisa vihitty 2.1.1814 Huittinen Loimaa Lähteenmäki

Liisan ja Tuomaksen nuorin lapsi Sofia sai nimensä Liisan äidin Sofian mukaan. Pieni Sofia eli vain 3 kk. Hän kuoli 22. tammikuuta 1828. Harmillinen yhteensattuma on Sofian ja mummunsa kuolemissa, sillä mummu kuoli saman päivänä 27. tammikuuta kuin tyttärentytär haudattiin. Virtain kuolinkirjassa Sofia-mummun kuolinsyyksi on merkitty vanhuus, mutta varmaankin on tyttärentyttären hautauspäivällä ollut silti merkitystä mummun jaksamiseen. Sofia-mummu oli kuollessaan 71-vuotias.

Tuomas Juhonpoika oli syntynyt joulukuussa 1790 Huittisissa Korkeakoskella Hurrilla. Kirsti-äiti kuoli 34-vuotiaana Tuomaksen ollessa 3-vuotias. Isä Juho Markuksenpoika meni uudelleen naimisiin muutaman vuoden kuluttua ja myöhemmin Tuomas sai kahden isosiskon jälkeen vielä kolme nuorempaa sisarta. Tuomaksen sisaruksista Leena ja Juho tulivat 1820-luvun alussa myös Virroille Pirttijärvelle. Tuomaksen isä  perheineen asusti koko elämänsä Korkeakoskella Hurrilla ja myöhemmin vanhimpien lasten kotoa lähdettyä siellä Juhalan töllissä, missä hän vuonna 1825 kuoli vanhuuteen myös 71-vuotiaana kuten poikansa anoppi.

Liisasta ja Tuomaksesta heidän sukunsa jatkuu itseeni heidän tyttärensä Esterin kautta. Esteri lähti piikomaan Ruovedelle ja asettui asumaan Ruoveden Visuvedelle puolisonsa Heikin kanssa. Heidän vanhimman tyttärensä Marian ja hänen puolisonsa Antto Palosen vanhin tytär Iita Maria  meni aikanaan naimisiin virtolaisen Santeri Mäen kanssa asettuen asumaan Virtain Vaskivedelle. Santerin tytär Emma Rantanen on mummuni Aunen äiti. Pirttimäen Sofia - mummusta on muuten suora naislinja itseeni; Sofia, Liisa, Esteri, Maria, Iita Maria, Emma, Aune, Eila ja minä. No, minusta se katkeaa, koska itselläni on vain poikia, mutta sisareni tytär Anni saattanee tätä naislinjaa jatkaa ja onhan Emmalla Aune-mummuni lisäksi tyttäret Kaisa ja Kerttu, joilla on tyttäriä tyttärineen ja lisäksi hänen sisarellaan Hilja Leppämäellä on tyttäriä ja tyttärentyttäriä myös. Väliä minun ja esiäitini Sofian syntymillä on 209 vuotta.