Hyvää joulua!

Tätä kirjoittaessani yö on kääntynyt jouluaaton aamuyöksi, joulukorttitarinani ovat lopuillaan ja jäljellä on kaksi viimeistä korttia. Molemmat kortit ovat tulleet Kuruun Kantojärvelle isoisomummulleni Anna Maria Kantojärvelle os. Uotila (1885-1943) jouluna 1942. Nämä Anna-mummun viimeisenä joulunaan saamat joulukortit ovat harmaata, pehmeähköä kartonkia, mistä monet noiden pula-ajan eli vuosien 1939-1954 kortit olivat tehty. Monia asioita säännösteltiin, mutta paperia joulukortteihin oli kuitenkin saatavilla, vaikka laadultaan se ei kovin hyvää ollut.Pula sen sijaan oli painajista ja painoväreistä. Tuona aikana suurin osa korteista tuli kotimaasta. Pula-ajan korteissa saattoi myös postileimoissa olla kansalaisille muistutus säästäväisyydestä.Näissä korteissa on kuitenkin ihan tavalliset Ruoveden ja Sievin postileimat.

Toisen korteista on lähettänyt Janne Antinpoika Salmi (1865-1950) Ruovedeltä Siikalahdesta. Janne oli Annan Antto (1879-1934) puolison tädin mies. Eli Anton äiti Edla Karoliina Kantojärvi os. Siukola (1853-1921) ja Jannen puoliso Eriika Salmi os. Siukola (1866-1921) olivat sisarukset. Niin sisarukset Edla ja Eriika kuin Anttokin olivat kuolleet jo vuosia aiemmin, joten tuolloin jouluna 1942 sekä Anna että Janne olivat leskiä. Edlan ja Eriikan sukulaisuuden lisäksi Annaa ja Jannea yhdisti heidän lastensa avioliitto. Janne ja Eriika Salmi olivat 1900-luvun alussa tuttu näky Kantojärvellä ja sisarukset Edla ja Eriika pitivät tiiviisti yhteyttä. Vaikka toinen asui Kurun puolella ja toinen Ruoveden puolella, kodit olivat kävelymatkan päässä toisistaan. Tuota samaa polkua pitkin olen itsekin kulkenut Kantojärveltä Hammonjärven ohi Siikalahdentielle. Janne ja Eriika olivat sekä Edla ja Matti Kantojärven nuorimman pojan Lahja Kantojärven kummeja että Anna ja Antto Kantojärven tytärten Hilman ja Hildan kummeja.

Toisen korteista Annalle on lähettänyt hänen Antto-puolisonsa veli ja juuri mainittujen Janne ja Eriika Salmen kummipoika Lahja Kantojärvi (1892-1975) vaimonsa Ida Elina Kantojärven os. Pokela (1894-1954) kanssa Sievistä, minne Lahja oli vuonna 1913 lähtenyt töihin ja seuraavana vuonna mennyt Idan kanssa naimisiin saaden kahdeksan lasta. Lahjan lapsista Lahja Matti (1918-1925) kuoli lapsena ja jouluna 1942 vanhimmilla lapsilla oli jo omat perheet, mutta nuorimmat lapset Viivi, Onni, Rauha ja Airi varmaan vielä asuivat kotona Lahjan ja Idan kanssa.Veljeksillä Antolla ja Lahjalla oli kolmetoista vuotta ikäeroa. Isoveli Antto kuoli pian sen jälkeen kun Lahja oli palannut Canadasta oltuaan siellä metsätöissä, joten viimeisinä vuosina veljekset eivät toisiaan tavanneet. Lahja piti kuitenkin yhteyttä synnyinkotiinsa Kantojärvelle veljensä kuolemankin jälkeen.

Kaikki nämä blogini joulukorttitarinoiden 24 joulukorttia kertovat oman tarinansa suvun välisestä yhteydenpidosta. Säilömieni korttien joukossa on paljon myös muilta sukulaisilta saatuja kortteja, mutta myös naapureilta ja kyläläisiltä. 1950-luvulla isäni, tätini ja setäni ovat saaneet myös koulukavereiltaan kortteja, joista osa on jäänyt muistojen laatikkoon. Kortit kertovat tarinaa kunkin ajan elämästä ja ovat antaneet myös vinkkejä sukututkimukseen, sillä niissä olevien nimien kautta on voinut yhdistellä perheenjäseniä ja sukua sekä saada vinkin tietyn nimisen ihmisen kuulumisesta johonkin perheeseen ja näin häntä on voinut etsiä tarkemmin kirkonkirjoista. Mummuni ja pappani joulukorttien joukossa on niitäkin, joilta vielä itsekin saan kortin. Se ilahduttaa ja kertoo miten yhteys säilyy sukupolvelta toiselle.

Viime vuoden joulutarina  ja tämän vuoden joulutarina tallin tontusta sekä nämä 24 joulukorttia tarinoissani  ovat viritelleet joulun tunnelmaan itseäni ja toivottavasti myös teitä lukijoita. Niiden kautta haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein hyvää joulun aikaa!

Muistan sua joulukortilla...

Joulukortteja kuten muitakin postikortteja on mukava saada, vaikka liian harvoin ja vähän niitä tulee itse lähetettyä. Itse lähetän muutamia joulukortteja ja satunnaisesti joitakin onnittelukortteja. Matkoilta tulee lähetetyksi perheenjäsenille postikortteja matkatervehdyksenä. Sukututkimusharrastus on saanut minut myös keräämään vanhoja kortteja. Niissä kiinnostavat itse kortin lisäksi kortinlähettäjät ja saajat sekä mikä on ollut syy tai tilanne kun kortti on lähetetty. Onpa jostakin kortista selvinnyt asuinpaikkakin. Monesta postikortista on voinut lukea erilaisia sattumuksia ja tapahtumia arjen elämästä, kuten eräässä postikortissa Aino-tätini koulukaveri kertoi ettei ollut ollut koulussa kun oli polttanut jalkansa kiukaassa tai postikorteista on saanut lukea koti-ikävästä, Tampereen markkinoista tai niissä on voitu vastaanottajalle ilmoittaa millä linja-autolla tai laivalla sovittu paketti on lähetetty esimerkiksi äidiltä tyttärelle Muroleesta Tampereelle tai Kurusta Ruovedelle. Korttien terveisten kautta saa tietoa ihmisten välisistä suhteista ja kanssakäymisestä. Ja onpa jonkun kortin lähettäjien nimiluettelosta selvinnyt nimiä perheenjäsenistä tai yhteyksistä eri perheiden välillä.

Hyvää Joulua äidille toivoo Hilda ja Antti

Ensimmäinen tunnettu joulukortti painettiin Englannissa 1843, kun liikemies Henry Cole sai idean painattaa tuhannen kortin erän joulutervehdyksiä ystävilleen ja liiketuttavilleen. Kortti tuli painosta mustavalkoisena ja väritettiin sen jälkeen käsin. Tämän ensimmäisen joulukortin kuvassa perhe tai  muu vastaava ihmisjoukko viettää joulua iloisissa, jopa riehakkaissa tunnelmissa joulupöydän ympärillä. Kortti sai tuolloin osakseen kritiikkiä siitä, että kuvassa nainen tarjoaa viinilasista juotavaa pikkulapselle. Jotkut arvelevatkin, että kuvan aiheuttama kohu edesauttoi painettujen joulukorttien määrän lisääntymiseen seuraavana vuonna. Suomessa ensimmäisiä joulukortteja alettiin lähettää 1870-luvulla ja vanhin täällä lähetetty kortti tunnetaan vuodelta 1871. Perinteisiä joulukorttien kuva-aiheita ovat olleet ennenkin mm.tontut, joulupukki, kuusenhaku, joulukuusi, enkelit, kynttilät sekä perheiden joulunviettoa kuvaavat ja uskonnollisiin joulun tapahtumiin viittavat kuvat. Aluksi korttien kuvissa oli nykypäivään verrattuna paljon enempi koristeellisia, kimaltelevia ja kiiltokuvamaisia esineiden kuvia eikä kuva-aihe välttämättä ollut niin jouluinen  kuin myöhemmin. Kuvassa saattoi olla esimerkiksi lapsia jakamassa ruusuja kuten oheisessa kortissa, jonka Anna-äiti on saanut 1910-luvun lopussa lapsiltaan Hildalta ja Antilta hyvän joulun toivotuksena. 

Kirjoitustaidon parantuessa sekä postitoiminnan ja liikenteen kehittymisen myötä korttien lähettäminen yleistyi nopeasti. Aluksi kortteja lähetettiin sukulaisille ja läheisille ystäville. Myös omassa vanhojen korttien keräilylaatikossa suurin osa korteista paljastuu sukulaisten tai naapureiden lähettämiksi. Lähetettyjen korttien perusteella myös serkut muistivat toisiaan ja pitivät paljon yhteyttä toisiinsa. Ruovedeltä Salmen veljekset ovat lähettäneet Kantojärvelle serkulleen Sepolle useana jouluna joulukortin, joista eräässä luultavasti 1940-luvulla annetussa kortissa on lapsen käsialalla kirjoitettu myös hauska korttiin sopiva jouluruno; "Hauskaa joulua Sepolle! Auta Aatami raukkaa, Aatami laukkaa että tallukat paukkaa. t.Olli.S."  Ollin ja Sepon äidit Hilma ja Taimi olivat sisaruksia. Vuonna 1961 sai Aino Kantojärvelle kauniilla nuoren naisen käsialalla kirjoitetun joulukortin serkultaan Seijalta Virroilta. Seijan äiti Taimi ja Ainon isä Antti olivat sisaruksia. 1930-luvulla on Hilda saanut joulukortin Kantojärvelle serkultaan Martalta. Hildan äiti Anna ja Martan äiti Ida olivat sisarukset Teiskosta Uotilasta.

Sepolle Ollilta

Ainolle Seijalta

Hildalle Martalta

Nämä Ollin, Martan ja Seijan lähettämät kortit serkuilleen sekä Hildan ja Antin kortti äidilleen ovatkin neljä seuraavaa tarinaa joulukorttitarinoissani, joista aiemmat löytyvät selaamalla blogin kirjoituksia taaksepäin. Minkähänlaisia tarinoita tulevaisuuden sukututkija saa uudemmasta korttikokoelmastani. On siellä paljon kortteja sediltä ja tädeiltä, enoilta ja serkuilta sekä muilta sukulaisilta, mutta myös monilta ystäviltä ja tuttavilta. Nykypäivän joulukorteista tulevaisuuden sukututkija voi löytää monesta myös valokuvia lähettäjistä ja heidän lapsistaan tai lemmikeistään. Omia läheisiä ihmisiä on mukava muistaa ja tervehtiä joulukortilla. Aunen Helsingistä serkulleen Antille Kuruun Kantojärvelle lähettämästä kortista osui silmiini kaunis jouluruno, joten omissa tämän vuoden joulukorteissani lukee;

Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun,
katselen tähtien hopeista nauhaa,
se tuo jouluun lämpöä, rauhaa!

Rauhallista joulua mummulle

Joulukorttitarinoiden yhdeksännen ja kymmenennen joulukortin saaja on Anna Maria Kantojärvi os. Uotila (1885-1943) Kurussa Kantojärvellä ja kortit ovat lähteneet matkaan Ruovedeltä Siikalahdesta eri vuosina. Ne on todennäköisesti tuotu itse, koska molemmissa lukee saajan nimen perässä "käteen". Lähettäjänä molemmissa on Salmen perhe ja saaja on perheen lasten mummu ja äidinäiti, joten varmasti joulun aikaan on myös käyty tervehtimässä paikanpäällä. Eri paikkakunnista huolimatta Kantojärvi ja Salmi eivät ole kaukana toisistaan, ja yhteyttä pidettiin muutenkin kuin jouluna. Hilma Vilhelmiina Salmi os.Kantojärvi (1905-1939) oli Anna ja Antto (1879-1934) Kantojärven vanhin lapsi ja oman Antti-pappani isosisko. Hilma muutti kotoa Kantojärveltä Ruovedelle 1927. Hilman lisäksi kortissa on lähettäjinä puoliso Onni Johannes Salmi (1900-1975) sekä lapset Esko, Eeva ja Olli. Perheen nuorin lapsi Toivo ei vielä näiden korttien lähettämisen aikaan ollut syntynyt. Kortit on lähetetty ennen vuotta 1939, koska niissä mainitaan myös Hilma ja hän kuoli tammikuussa 1939. Ne on myös lähetetty vuoden 1934 jälkeen, koska niissä ei enää mainita vuonna 1934 kuollutta Antto-pappaa. Käsialasta voisi päätellä, että toisen kortin Anna-mummulle on kirjoittanut Hilma tai tytär Eeva ja toisen voisi olla kirjoittanut jompi kumpi pojista. Tämän nuoremman lapsen käsialalla kirjoitetun kortin taakse on kaunokirjoituksella kirjoitettu "Mummulle, Joulu rauhan ilon suokoon, uusi vuosi onnen tuokoon".

Aatu ja Reetta Siukola

Adolf Joakim (1822 - 1886) ja Greta Lisa (1828 - 1890) Siukola eli Aatu ja Reetta vihittiin Ruovedellä 2.2.1846. Aatu oli Ruoveden Haukkaniemen (Kekkonen) Liimolan Johan Josefinpojan ja Anna Erikintyttären kahdeksasta lapsesta kolmanneksi nuorin ja toinen perheen pojista. Aatun isoveli Johan Benjamin jäi isännäksi Liimolaan ja Aatu  tuli vävyksi Reetan kotiin Ruoveden Siikalahden Siukolaan. Reetan vanhemmat Kurussa syntyneet Markus ja Anna olivat tulleet vanhimpien lastensa kanssa Kurusta Teiskon kautta Siukolaan vuonna 1838. Reetta oli perheen kahdestatoista lapsesta vanhin. Hänen oikeasta isästään ei ole tietoa, sillä kastetiedon mukaan hän syntyi Annan aviottomana lapsena ja Markuksen kanssa Anna vihittiin vasta seuraavan vuoden syksyllä. Perheestä olen kirjoittanut blogissani aiemminkin mm. tarinoissa Herman Kantojärvestä, Edla Kantojärvestä ja Lukkarin lapsista. Aatun  tullessa vävyksi Siukolaan siellä asuivat myös Reettan vanhemmat. Reettan ja Aatun viisi vanhinta lasta ovat syntyneet samoina vuosina kuin Annan ja Markuksen  viisi nuorinta lasta, joten vilskettä on Siukolassa riittänyt. Reettalla ja nuorimmalla sisarellaan vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisenä kuolleella Matildalla oli ikäeroa 26 vuotta.

Haukkaniemestä, Kekkosen kylästä tullut Aatu ja  Muroleen Siikalahdesta Siukolan Reetta taisivat tavata toisensa yhteisten tuttujen tai vanhempien kautta tai joissakin sen ajan riennoissa. Kumpikin oli asunut naimisiin menoon saakka kotonaan tehden siellä töitä. Reetta odotti  vihittäessä heidän ensimmäistä lastaan. Edellisenä vuonna häntä oli rankaistu viinan myynnistä. Aatu ja Reetta saivat yksitoista lasta, joista viisi oli tyttöä ja kuusi poikaa. Aikuisiällä perheen kaikki tytöt menivät naimisiin ja muuttivat kotoa pois. Pojista kaksi eli nuoruusikään asti ja muut kuolivat lapsina, joten Siukolaa asettui isännöimään Aatun ja Reetan jälkeen muut kuin sukulaiset. Tosin vanhimman tyttären Miinan nuorempi tytär palasi myöhemmin perheensä kanssa Siukolaan.

Aatun ja Reetan tyttäristä Miina (s.1846) muutti Kuruun ja Manta (s.1858) Tampereelle. Loput kolme tytärtä löysivät puolisonsa kodin läheltä; Eeva (s.1864) ja Eriika (s.1866) Siikalahdesta Osmolta ja Salmista, Edla (s.1853) Kantojärveltä Kurun puolelta. Kantojärvellähän oli tuolloin Edlan eno Emanuel eli Manu Edlan puolison isäpuolena. Pojista Eenokki kuoli 25-vuotiaana ripulin seurauksena, Erik Emanuel 2-vuotiaana mätäkuumeeseen, Kalle 3-vuotiaana yskään, 3-vuotias Eemeli ajetuksen seurauksena ja Aatu hukkui 19- vuotiaana lähijärveen. Siukolan lähellä on Näsijärven lisäksi Hammonjärvi, Lehmusjärvi, Kantojärvi ja Valkeejärvi, mutta arvoitukseksi jää mikä järvistä on Aatun kohtalona ollut. Hukkuminen on sattunut lokakuun 30.päivänä 1881, joten olisiko Aatu ollut liian heikoilla jäillä vai muuten pudonnut kylmään veteen kalastusreissulla tai järven rannalla kulkiessa. Ruumis on kuitenkin järvestä saatu ylös ja Aatu haudattu Ruovedellä marraskuun 13.päivä. Ripuli, kuume ja yskä ovat tuolloin johtaneet monien kuolemaan, mutta Eemelin ajetuksen syyt olisi mukava tietää. Oliko syynä jokin kulkutaudin jälkioire vai oliko hänellä kenties jokin synnynnäinen sairaus esim. sydämessä, joka tätä ajetusta aiheutti.

Jälkipolville on välittynyt Siukolasta kuva, että perhe on ollut läheinen ja vaikka osa on asunut kauempanakin niin yhteyttä on pidetty tavalla tai toisella. Sukulaiset ovat kummeina toistensa lapsille ja lähellä toisiaan asuvat sisarukset Eeva,Eriika ja Edla ovat pitäneet yhteyttä arkenakin. Töissä on autettu toisia ja lapset ovat saaneet viettää aikaa yhdessä. Siikalahdentieltä on ollut polku peltojen ja metsän poikki ohi Hammonjärven Kantojärvelle.Lapsuudessani tuolta Kantojärven riihen ja perunamaan nurkalta tulleelta polulta saattoi ilmestyä Siikalahdessa asuvia tuttuja kylään tai poiketa ohikulkumatkalla Kuruun mennessä, kuten on varmasti tehty tuolloin 1800-luvullakin ja 1900-luvun alussa. Metsän kasvaessa ja alueen väestön vähentyessä polkukin on kaventunut, mutta vielä se sieltä löytyy ja itsekin tuota samaa polkua olen kulkenut kalastamassa, marjastamassa tai muuten retkeillessä ja muistanpa siitä Tiina-serkkuni kanssa 1980-luvulla oikaisseeni Siikalahdentielle ralliakin katsomaan silloin kun Jyväskylän suurajojen yksi erikoiskoe vielä tuota reittiä kulki. Alla olevissa kuvissa on neljä Aatun ja Reetan tyttäristä. Viiden tyttären kautta Aatulla ja Reetalla oli 38 lastenlasta, joita kaikkia he eivät elinaikaan ehtineet nähdä. Mantan Anni-tytär muutti naimisiin mentyään Amerikkaan, joten Aatun ja Reetan elämä jatkunee myös siellä satojen muiden mm. Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa asuvien jälkeläisten kautta. Itse olen Aatun ja Reetan jälkeen kuudetta sukupolvea Edlan, Anton, Antin ja isäni jälkeen.

Eriika ja Eeva

Manta

Edla