Vilhelmiina-täti (1847-1895)

Tätini Vilhelmiina viiden sukupolven takaa syntyi Kurussa Petäjälamminkylässä Paappasen talon Kantojärven torpassa maaliskuussa 1847. Hänen vanhempansa olivat Johan Johaninpoika (1801-1868) ja Maria Mikontytär (1810-1884) Kantojärvi. Vilhelmiina oli kymmenlapsisen perheen ainoa aikuiseksi elänyt tyttö. Isän ensimmäisestä avioliitosta olivat veli Johan sekä Vilhelmiinan kanssa samasta sisarussarjasta veljet Kustaa, Hermanni ja Markus. Muut sisarukset olivat kuolleet pikkulapsina. Vilhelmiina kastettiin neljän päivän ikäisenä. Hänen kummejaan olivat isänsä Johanin serkku Joseph Josephinpoika ja tämän vaimo Anna Bertilintytär Ala-Paappaselta, tätinsä Maria Johanintytär Kantojärvi ja naapuritorpasta isä-Johanin pikkuserkku Antti Yrjönpoika Lähdekorpi, joka myöhemmin kauppias Antti Toikkosena tunnettiin. Heidän isovanhempansa; Johanin Walborg-mummu ja Antin Simo-vaari olivat sisarukset Paappaselta.  Vilhelmiina kastettiin Vilhelmiina nimellä, mutta nimi on puhekielessä vähitellen muuttunut Miinaksi.

Neljän päivän ikäisen Vilhelmiinan kastoi 14.3.1847 Kurussa Nils Jakob Juselius, joka toimi 1843-1847 Ruoveden seurakunnassa pitäjänapulaisena ja papin sijaisena. Kuru itsenäistyi Ruoveden seurakunnasta vuonna 1872.

Vilhelmiinan isoveljet olivat häntä, 17-, 7- ja 4- vuotta vanhempia, mutta varmasti hän lapsena sai poikien mukana olla lasten ja talon touhuissa. Pikkuveli Kustaa syntyi Vilhelmiinan ollessa 5-vuotias. Ennen Vilhelmiinan syntymää perheessä oli kuollut neljä lasta vauvaikäisinä ja Vilhelmiinankin jälkeen syntynyt pikkuveli Kalle eli vain muutamia viikkoja. Vanhin veli Johan jatkoi Kantojärven torpan isäntänä isänsä jälkeen ja hänen perheeseensä syntyi lapsia Vilhelmiinan ollessa 10-15-vuoden ikäinen, joten uskonpa, että Vilhelmiina sai olla myös lastenhoitoapuna aikuisten tehdessä muita töitä. 16-vuotiaana Vilhelmiina lähti kotoa Kantojärveltä piiaksi samalle kylälle läheiseen Lintuharjun torppaan. Lintuharjussa ollessa hän kävi rippikoulun, josta konfirmaatio oli  5.heinäkuuta 1863. Rippikirjoissa mainitaan Vilhelmiina heikkonäköiseksi jo 17-vuotiaana. Hänen äitinsä Mariahan sokeutui vanhemmiten kokonaan.

Lintuharjusta Vilhelmiina lähti seuraavana vuonna naapurikylään Karjulaan, ensin piiaksi Sammalistoon ja sitten Isokarjuun. Oltuaan siellä muutaman vuoden hän siirtyi Tyrkkölään ja sieltä Vähäkarjuun, missä hän oli piikana toisen tyttärensä syntymään saakka. Vilhelmiina sai kaksi aviotonta lasta, jotka molemmat kuolivat lapsina punatautiin. Selma syntyi kesällä 1873 äidin ollessa piikana Tyrkkölässä ja Tyyne jouluaatonaattona 1886 Vähäkarjussa. Tytöt eivät siis eläneet Vilhelmiinan kanssa yhtä aikaa, vaan Selma 1873-1877 ja Tyyne Maria 1886-1890. Tuon ajan mukaan aviottomista lapsista rangaistiin, joten Vilhelmiinakin ripitettiin salavuoteudesta kummankin tyttären syntymän jälkeen. Toisen tyttären syntymän jälkeen Vilhelmiina on merkitty rippikirjoissa Karjulankylän löysäksi eli irtolaiseksi. Vilhelmiina kuoli huhtikuussa 1895 48-vuotiaana halvaantumisen seurauksena.

Ripitys salavuoteudesta elokuussa 1873 Selman syntymän jälkeen.

Mukava olisi tietää missä ja miten Vilhelmiina nuo irtolaisvuotensa eli ja itsensä elätti. Kaikki talot, joissa Vilhelmiina oli ollut piikana, sijaitsivat lähellä lapsuudenkotia Kantojärveä. Yhteyttä varmaan on pidetty kotiin ja naapuritaloihin, ja onhan samoissa taloissa ollut piikoina ja renkeinä useita tuon alueen miehiä ja naisia niin koti- kuin naapuritaloistakin. Yhteyksistä kertovat myös tyttärien kummit, sillä Selman yksi kummi oli Vilhelmiinan Johan-veljen vaimo Greta Lena Kantojärvi os. Hytönen. Tyynen kummit olivat Vilhelmiinan lapsuudenkodin naapurista Ruoveden puolelta Pihlajamäen torpparipariskunta Elis ja Maria.

Heikkonäköisyys on varmasti hankaloittanut hänen elämäänsä ja työntekoaan samoin kuin kahden aviottoman lapsen synnyttäminen. Lisäksi nämä ovat saattaneet vaikuttaa myös hänen kohteluunsa ihmisten taholta ja mahdollisuuteen saada työtä ja jatkaa elämää myös kauempana tältä tutulta alueelta. Raskaus ja lasten kasvatus köyhissä oloissa ei ole ollut helppoa ja elinympäristö on todennäköisesti vaikuttanut myös tyttöjen terveyteen ja sairastumiseen. Tyttöjen kohtalo, raskas ja epävarma elämä sekä elinolosuhteet jättivät jälkensä Vilhelmiinaan. Terveys ei välttämättä ole ollut hyvä ja uskon hänen yrittäneen olla urhea ja vahva eikä elimistö ole sitä kestänyt, vaan hän sydän- tai aivoinfarktin seurauksena halvaantui ja kuoli. Kuolinsyyksi on merkitty sen ajan tiedoilla vain halpaus, mutta omilla tiedoillani ajattelen sen tänä päivänä olevan näin. Kylä ihmisineen oli kuitenkin Vilhelmiinalle  tuttu ja sukua oli lähellä, joten haluan uskoa, että Vilhelmiina rankasta elämästään huolimatta jaksoi hyvin ja hänestä huolehdittiin.

Joseph Jämroth, Gabriel Frifeldt ja Johan Hjelt - kolme sukupolvea

Olen viime päivinä jälleen kerran yrittänyt etsiä esi-isäni Gabrielin kuolemalle syytä. Ennen kuoltiin nuorempina kuin nykyään, mutta silti olisi mukava tietää mihin hän parhaassa iässä olevana miehenä, pienten lasten isänä ja sotilaana kuoli. Tykistön hantlankari, sotilas Gabriel Joosepinpoika Frifeldt kuoli nimittäin jo 30-vuotiaana vuonna 1776. Hän asui tuolloin Kurussa Petäjälamminkylässä Paappasella vaimonsa Walborgin (1740-1810) ja lastensa Marian, Johanin, Joosepin ja Henrikin kanssa. Gabriel ja Walborg vihittiin helmikuussa 1770 Kurussa ja heille ehti syntyä nämä neljä lasta lyhyellä välillä vuosina 1770, 1771, 1773 ja 1774.Talossa asui myös Gabrielin appivanhemmat ja vaimon sisaruksia. Gabrielin ja Walborgin pojista Johan sai aikanaan vuonna 1811 asuttavakseen erään Paappasen torpan, josta tuli sitten Kantojärvi.

Gabriel ja Walborg vihitty 18.2.1770 Kurussa

Gabrielin syntymä 5.3.1746 Ruovedellä Jämingissä

Gabrielin vanhemmat olivat vuonna 1706 Pirkkalassa syntynyt Liisa Juhontytär ja vuonna  1707 Ruovedellä Pitkälässä syntynyt Jooseppi Joosepinpoika, joka aikuisena käytti nimeä Jämgrund ja Jämroth. Myös hän oli sotilas. Gabriel syntyi maaliskuun alussa 1746 Ruovedellä Jämingissä, missä myös perhe silloin asui ja missä muutkin sisarukset ovat syntyneet. Gabriel oli 11-vuotias hänen äitinsä kuoltua keuhkotaudin seurauksena. Isä Jooseppi meni kuitenkin jo samana vuonna uudelleen naimisiin Keuruulta kotoisin olleen Marian kanssa ja uuden liiton myötä Gabriel sai vielä nuorempia sisaruksiakin. Toisen vaimon kuoleman myötä Gabrielin isä muutti myös Kuruun ja hänet vihittiin kolmannen kerran 67-vuotiaana Kurun Taipaleesta kotoisin olleen Walborg Simontyttären kanssa.

Gabrielin kuolinsyytä etsiessä olen jälleen, ties monennenko kerran selannut Kurun ja Ruoveden haudattujen luetteloita löytääkseni myös hänen isänsä kuolinajan ja syyn. Joosepin kolmas vaimo on Kurun haudatuissa merkitty leskeksi kuoltuaan vuonna 1791, joten Joosepin on pitänyt kuolla ennen sitä, mutta en vaan ole tietoa löytänyt, vielä. Oletan hänen kuolleen jo paljon aiemmin kuin vaimonsa, sillä olihan hän kolmannen kerran vihittäessäkin vuonna 1774 jo iäkäs. Joosepin pojanpoika ja Gabrielin poika Johan (1771-1843) Hjelt oli isänsä ja isoisänsä tavoin sotilas, mutta Suomen sodan jälkeen hän asettui perheensä kanssa asumaan vaimonsa kotitalon läheisyyteen, tuolloin vielä nimettömään torppaan ja ryhtyi torppariksi vuonna 1811. Johan Gabrielinpoika kuoli Kurussa Kantojärvellä 65-vuotiaana hinkuyskään, mutta edellisten sukupolvien kuolinsyyt odottavat vielä selviämistään.